Nizza

Rooman reissun jälkeen oli hyvä hieman asettua aloilleen. Kuvittelin kouluni alkavan jo tällä viikolla, mutta erinäisistä syistä johtuen Genovan yliopiston kielikurssi on siirretty hamaan tulevaisuuteen ja sen alkamispäivästä odotan yhä tarkempaa tietoa. Keskiviikkona erittäin hienoksi mieheksi kostautunut uusi kämppikseni Filippo esitteli minulle, Maartenille ja pariksi päiväksi Genovaan tulleelle kielikurssikaverillemme Eshterille kaupunkia ja sen baariskeneä. Hänen mukaansa Genovassa ihmiset lähtevät liikkeelle nimenomaan keskiviikkoisin ja baareissa onkin silloin paljon porukkaa. Aina ei ole syytä lähteä merta edemmäs kalaan, asuntomme alimmassa kerroksessa on varsin suosittu baari, jossa on ihan mukava nauttia paikallisia viinejä ja istua iltaa. Noin puolen kilometrin päässä jossain syvällä Genovan vanhan kaupungin syövereissä ovat sitten ne kaupungin varsinaiset baarit ja suuremmat yökerhot.

Viime viikon suurin seikkailu oli internetistä tilaamani paketin metsästäminen. Keskiviikkona heräsin siihen, kun asunnossa pirisi todella kovaa. Luulin kyseessä olevan puhelimen, mutta ilmeisesti kyse olikin alaovella olevan postimiehen pyynnöstä päästä toimittamaan paketti kotiovelleni. Unenpöppörössä en kuitenkaan saanut kaverin puheesta mitään selvää ja näinollen paketti jäi saamatta. Seuraavana päivänä soitimme yhteistuumin ystävättäreni Eshterin kanssa paikalliseen kuriiripalveluun ja saimme sovittua uuden toimituksen perjantaiksi. Olin jo varannut etukäteen junaliput Nizzaan kello kahdeksitoista, joten sovimme, että postimies tuo paketin huomenna ennen kello yhtätoista. Noh, heräsin yhdeksältä odottelemaan postimiehen puhelinsoittoa. Puoli kahdeltatoista oli pakko lähteä talsimaan kohti juna-asemaa ja juuri ennen junaan astumista kaveri soitteli minulle ja pahoitteli myöhästymistään. Yllätyin itsekkin siitä, miten hyvin puhelinkeskustelu italiaksi sujui. Sain sovittua, että kaveri jättää paketin lähimpään toimistoon ja käyn hakemassa sen maanantaina. Antoi vähän epäselvän osoitteen, mutta parin avuliaan paikallisen avustuksella sain viimein tänään haettua paketin itselleni.

Ligurian alue on tunnettu hyvästä ruuastaan. Vaikka meri on aina lähellä, ei täkäläinen keittiö ole tunnettu kalaruuistaan. Kasviksia ja varsinkin ja pestoa, jota pidetään nimenomaan ligurialaisena ”keksintönä”, sen sijaan käytetään runsaasti. Torstaina söimme ystäväni Maartenin luona perinteisen illallisen. Maarten asuu talossa, jonka omistaa noin viisikymppinen Genoan jalkapallojoukkuetta kannattava nainen. Kyseinen nainen on loistava kokki ja Maarten pääseekin nauttimaan päivittäin mitä maittavimmista ruuista. Tällä kertaa me olimme kuitenkin kokkivuorossa ja valmistimme erinomaiselta maistuvaa pasta genovesea. Kyseessä on pestokastikkeella maustettu pasta-annos, joka yleensä valmistetaan varsin paljon madoilta näyttävästä pastasta. Päälle hieman parmesaanijuustoa niin täydellisen makuinen ja terveellinen ruoka-annos on valmis. Italiassa ihmiset syövät paljon, mutta täkäläisen keittiön ruoka on varsin terveellistä ja ihmiset ovat pääsääntöisesti varsin hyvässä kunnossa.

Perjantaina suuntasin tosiaan nokkani kohti kaakkois-Ranskaa, tarkemmin sanottuna Nizzaa. Noin neljänsadan tuhannen asukkaan kaupunki on tunnettu ennenkaikkea kauniista rannastaan ja huikean kauniista rantabulevardistaan. Matka Genovasta Nizzaan maksoi vähän alle kaksinkymmentä euroa suuntaan. Matka näytti paperilla helpolta, mutta käytännössä se ei ollut ihan sitä. Menomatkalla menin ensiksi junalla Albengaan, sieltä bussilla Ventimigliaan ja sieltä junalla Nizzaan. Ventimiglia-Nizza välillä oli kovasti erinäisiä remontteja, joten useampi juna oli peruuttu. Sain Genovasta käteeni aikataulun näistä eri vaiheista, mutta käytännössä tuo ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Matka sujui muuten nohevasti, mutta Ventimigliassa jouduin odottelemaan reilun tunnin, koska juna oli pahasti myöhässä. Pikaisen googlettelun perusteella maailman kauneimmat tiereitit ovat muualla maailmassa, mutta täytyy sanoa, että maisemat oikeastaan koko matkan ajan olivat suorastaan henkeäsalpaavat. Meri oli koko ajan lähellä ja korkeuserot olivat suuret. Tietyissä paikoissa meri oli aivan vieressä vasemmalla ja lumihuippuiset korkeat vuoret melkein yhtä lähellä oikealla. Kesällä maisemat ovat varmasti vielä nykyistä kauniimpia, vaikka nytkin ilma on jatkuvasti yli viidentoista asteen ja aurinko paistaa mukavasti.

Saavuin Nizzaan lopulta ihan hyvissä ajoin ja suuntasin kohti hostelliani. Varaamani hostelli oli saanut tarkemman googlettelun perusteella aika murskaavia arvosteluja, mutta budjettimatkailijana ajattelin, että kyllä nyt kaksi yötä nukkuu vaikka missä. Hostelli löytyikin ilman suurempia etsintöjä aivan Nizzan pääkadun vierestä. Ensivaikutelma oli ihan hyvä, mutta ensimmäinen yö oli suorastaan hirveä. Jostain syystä lämmityslaitteet pauhasivat täysillä ja huoneessa oli kammottavan kuuma. Samassa huoneessa nukkui myös erittäin pahalta haissut lihava venäläinen, jonka tapaista kuorsaajaa en ole koskaan elämässäni tavannut. Palatessani huoneeseen illalla en oikeastaan voinut kuin nauraa, sillä korvatulpista ei ollut mitään hyötyä. Ensimmäinen yö menikin käytännössä valvoessa, mikä oli ihan hyvä asia, sillä toisena iltana olin niin väsynyt, että nukuin erittäin sikeästi kaikista muuttujista huolimatta.

Pidin Nizzasta kaupunkina todella paljon. Täysin pyytämättä ja yllättäen minulle selvisi, että maailmankuulut Nizzan karnevaalit alkoivat juuri samana viikonloppuna, kun itse saavuin kaupunkiin. Ihmettelin ensin ihmispaljouden määrää ja sitä, että jokapuolella oli erilaisiin naamioasuihin pukeutuneita ihmisiä. Kokonaisuudessaan meininki oli varsinkin illalla kun suoraan Suomen vapusta, joskin juhlat juhlittiin astetta sivistyneemmin kuin koto-Suomessa. Lauantai-iltana näin myös valtavan hienon juhlakulkueen, jossa valtavan kokoiset karnevaalivaunut liikkuivat ympäri Nizzan pääkatua. Muutoinkon ympäri Nizzaa oli nähtävissä erilaisia karnevaaliin liittyviä oheistuotteita, kuten maailmanpyörää ja erilaisia huvipuistolaitteita.

Nizza on kaupunkina siisti ja elegantti. Maailmankuulu rantabulevaardi on äärimmäisen hieno myös turistikauden ulkopuolella. Nizzan pääkadulta löysin monta todella edullista vaatekauppaa, jotka myivät tuotteitaan karnevaalien kunniaksi todella hyvin alennuksin. Nizzassa on myös kohtalaisen kokoinen, mutta äärimmäisen kaunis vanhakaupunki, jossa on todella paljon viihdyttäviä ja pieniä ravintoloita ja pubeja. Nizza on kohtalaisen tiivis kaupunki ja oikeastaan melkein jokaiseen tärkeimpään paikkaan pystyy liikkumaan jaloin. Viikonloppu kävi siis myös hyvästä kuntoilusta, sen verran monta kilometriä tuli käveltyä päivittäin.

Sunnuntaina pelattiin myös jalkapalloa, Nizzan ylpeys OGC Nice kohtasi kotiottelussaan sarjan keskikastissa pelailevan Nantesin. Liput otteluun maksoivat vaivaiset kymmenen euroa, ostin ne etukäteen seuran nettisivuilta. Homma kävi helposti, vaikka en ymmärrä sanaakaan ranskaa. Mitään ylimääräisiä toimituskuluja ei tullut ja liput lähetettiin antamaani sähköpostiosoitteeseen. Nizzan uusi stadikka sijaitsee aika kaukana kaupungin keskustasta ja tuonne ei kannata lähteä suunnistamaan kävellen. Kävin kyselemässä vähän vinkkejä turisti-infosta ja sanoivat, että busseja stadionille menee kuuden minuutin välein. Tämä ei todellakaan pitänyt paikkaansa, sillä odottelin lähemmäs puoli tuntia bussia kohtalaisen monen muun ihmisen kanssa. Ymmärrettävästi näin harvoin kulkevat bussit olivat aivan täynnä, en ole nimittäin koskaan nähnyt yhtä montaa ihmistä yhdessä bussissa.

Vuonna 1904 perustettu Nizza on todella perinteikäs seura Ranskassa. Menestysvuodet osuivat 1950-luvulle, jolloin seura voitti peräti neljä Ranskan mestaruutta. Viime aikoina menestys on jäänyt astetta laihemmaksi, vaikka Nizza perinteisesti onkin joka vuosi mukana taistelemassa europaikoista. Joukkue pelaa kotiottelunsa täksi kaudeksi avatulla Allianz Riviera-nimisellä stadionilla. Reippaat 35000 ihmistä vetävä stadion tulee olemaan myös yksi vuoden 2016 EM-kisojen ottelupaikoista. Kyseessä on valtavan hieno ja toimiva stadion. Tunnelma on hyvä, sillä stadikan akustiikka on loistava. Kaikkialta on hyvät näkymät kentälle ja oheispalvelut pelaavat moitteettomasti. Näkemässäni ottelussa paikalla oli ehkä hieman reippaat 20000 katsojaa, mutta tunnelma oli silti mitä mainioin.

Päästessäni sisään stadikalle huomasin, että paikkani oli päätykatsomon ensimmäisessä rivissä. Mikäs siinä, ottelua olisi ollut erinomainen seurata tuosta, mutta valitettavasti yksi järkkäreistä seisoi suoraan edessäni blokaten 50% näkymistä kentälle. Onneksi katsomossa oli mukavasti tyhjää tilaa ja pystyin vaihtamaan paikkaani muutamaa riviä ylemmäs. Olin stadionin eteläpäädyssä vieraskannattajien lähellä. OGC Nicellä on kaksi kannattajakatsomoa, joista se suurempi ja kovaäänisempi sijaitsee stadionin pohjoispäädyssä. Mukavan kokoinen ultras-pääty piti koko ottelun ajan yllä hyvää meteliä. Ottelun aikana nähtiin myös monta erikoista jumppanumeroa, jolloin koko stadikka pomppi ja meni kyykkyyn muutaman chantin aikana. Vieraskannattajia oli saapunut paikalle ehkä noin sata, esittivät komean lipputifon ja pitivät kokoonsa nähden ihan kivaa meteliä yllä koko ottelun ajan.

Itse ottelusta ei muodostunut minkäänmoista klassikkoa. Sähellys olisi ehkä sopivin sana kuvaamaan näkemääni ottelua. Kumpikin joukkue pyrki pelaavaan aktiivista jalkapalloa, mutta viimeiset ratkaisut olivat kauttaaltaan todella huonoja. Kumpikin joukkue hyökkäsi todella vahvasti laitojen kautta ja ottelussa nähtiin lukuisia kohtalaisen vaarallisia keskityksiä. Ottelun paras paikka siunaantui vierasjoukkue Nantesin vaihtokärki Ismaël Bangouralle, mutta kaveri ei onnistunut sutimaan palloa verkkoon parista metristä. Kummankin joukkueen pelaajat olivat äärimmäisen teknisiä ja taitavia, mutta viimeiset ratkaisut olivat joko todella tyhmiä tai huolimattomia suorituksia. Pelaajista mieleen jäi vierasjoukkueen topparikaksikko Papy Mison Djilobodji-Oswaldo Vizcarrondo. Ensiksi mainittu vakuutti kokonaisvaltaisella pelillään, helvetin iso ja vahva kaveri voitto käytännössä jokaisen kaksinkamppailun. Oli myös maassa varsin nopea ja piti kotijoukkueen tehokärjen Darío Cvitanichin täysin pimennossa. Thiago Mottan ja Rafael Marquezin yhdistelmästä syntyneeltä huumekauppiaalta näyttänyt Vizcarrondo oli hidas ja kankea, mutta aivan ylivoimainen jokaisessa kaksinkamppailussa. En ihmettele yhtään, että kaveri on ollut varsin tehokas maalintekijä niin seura- kuin maajoukkuepeleissä. Kotijoukkueesta mieleen jäi erittäin vikkelä kymppipaikan Christian Brüls, joka alusti lähes jokaisen kotijoukkueen maalipaikoista.

Kumpikaan joukkue ei siis palloa saanut maaliin asti ja tuloksena toinen peräkkäinen nolla-nolla paikanpäällä katsottuna. Aleksi Valavuoren mielipiteiden vastaisesti mielestäni kyseessä oli kuitenkin ihan viihdyttävä futismatsi, jossa sattui ja tapahtui paljon. Joukkueen tummat pojat jaksoivat painaa päästä päähän koko 90-minuuttisen ajan, ja suurimmat ongelmat olivat ehkä kollektiivisen pelitaktiikan noudattamisessa. Ottelussa nähtiin muutama rehellinen tappoviikate ja pari erittäin komeaa yksilösuoritusta, joten kyseessä oli ehdottomasti kymmenen euron arvoinen viihde-elämys.