lauantai 1. helmikuuta 2014

Sienassa sataa aina.

Vuonna 2007 olin isäni kanssa Pohjois-Espanjassa vaeltamassa kuuluisaa Camino di Santiago-nimistä pyhinvaellusreittiä. Tuolloin itseäni viisaammat ihmiset opastivat, että Galiciassa sataa aina. Samaa sananlaskua voidaan omieni kokemuksieni perusteella soveltaa myös Tammikuiseen Toskanaan. Viime blogipäivityksen jälkeen aurinko on näyttäytynyt valehtelematta kolmena päivänä ja tuon viikonlopun vietin kipeänä sängynpohjalla elokuvia katsellen. Vettä ei tosiaan ole tullut mitenkään vähän. Sateen määrästä ja kovuudesta kertonee tarpeeksi se, että viime viikolla koko Sienan kaupungista kateksi sähköt noin puolen tunnin ajaksi vesisateen vuoksi. Ilmeisesti tämä ilmiö ei ole rajoittunut vain Sienaan, sillä Pohjois-Italiassa on uutisten mukaan pahoja tulvia tällä hetkellä.

Itselleni viime viikko oli todella raskas, sillä Bolognan seikkailuista matkamuistoksi tuli ikävä kuume ja flunssa. Kaikki röörit olivat täysin tukossa ja pahimmillaan suusta ei juuri ääntä lähtenyt. Viime viikonlopun suunnitelmat menivät täten täysin uusiksi ja suunnittelemani reissu Livornoon jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Kuulemani mukaan missasin myös erinomaiset kotibileet, joten flunssani ajoitus jäi hieman surettamaan. Lopulta selviydyin apteekkiin ja ostin koko paikan tehokkaimpia allergialääkkeitä. Hinta oli kova, mutta parin päivän intensiivisen kuurin jälkeen flunssa oli likipitäen selätetty. Huoneiden hygienia ei tässä maassa ole ihan parhaimmalla tasolla ja itse astmaatikkona ja allergikkona reagoin kovasti pölyyn ja epäsiisteyteen, joten ehkä kyseessä oli vain ärhäkkä allerginen reaktio.

Siena on kokoonsa nähden suorastaan hämmentävän kova urheilukaupunki. Jalkapallojoukkue Siena tuli viime vuosina tunnetuksi siitä, että joukkue ei suostunut millään tippumaan Serie A:sta, vaikka ennen jokaista kautta asiantuntijat veikkasivat joukkuetta sarjan hännille. Viime vuonna tähän tuli muutos ja nyt mustavalko-armeija tahkoaa Serie B:tä kovissa taloudellisissa vaikeuksissa. Pientä lohtua toi komea cup-menestys tämän vuoden Coppa Italiassa. Siena tiputti pari Serie A jengiä ja pääsi pelaamaan välieräpaikasta Toscanan kiihkeässä derbyssä Fiorentinaa vastaan. Tarkoituksena oli mennä katsomaan kyseistä ottelua, mutta lopulta ennakkotiedoista poiketen ottelu pelattiinkin Sienan sijaan Firenzessä. Jännittävien ja osittain dramaattistenkin otteiden jälkeen Viola vei voiton lukemin 2-1, mutta Siena kaatui saappaat jalassa kovasti taistellen.

Italian vanhimman yhä aktiivisena toimivan pankin mukaan nimetty Montepaschi Siena on sen sijaan Italian tämän hetken paras koripallojoukkue. Vuonna 1934 perustettu seura on voittanut peräti seitsemän peräkkäistä Italian mestaruutta. Euroopassa joukkue on kertaalleen yltänyt koripallon Mestareiden liigan, Euroleaguen neljän parhaan joukkoon sijoittumalla kaudella 2010-2011 kolmanneksi. Tänä vuonna joukkue ei ole ollut aivan parhaimmillaan, sillä kotimaan liigassa joukkue on sijalla neljä. Euroopassa otteet olivat suorastaan katastrofaalisia ja joukkue tippuikin toiseksi kovimpaan eurooppalaiseen liigaan eli Eurocupiin. Viime viikon keskiviikkona joukkue pelasi jo jatkopaikkansa varmistanutta Maccabi Haifaa vastaan. Otteluliput päätykatsomoon kustansivat kymmenen euroa. Antamaasi sähköpostiosoitteeseen saat varausvahvistuksen, jonka avulla voit käydä noutamassa varsinaiset lippusi stadionin ulkopuolelta olevasta lippuluukusta. Montepaschi Siena pelaa liiga- ja eurocupottelunsa Palasport Mens Sana areenalla, mutta Euroleaguen stadionvaatimusten täyttämiseksi joukkue joutui pelaamaan kyseisen liigan ottelut evakossa naapurikaupunki Firenzessä.

Itse ottelu oli varsin viihdyttävää koripalloa, joskaan tasollisesti se ei noussut varsinaisten klassikkojen joukkoon. Kotijoukkue aloitti vahvasti ja oli käytännössä koko ottelun niskanpäällä. Vierasjoukkueen pelinrakentajalla Roth Moranilla oli todella vaikea iltapuhde, ja omien laskujeni mukaan hän menetti pallon kahdeksan kertaa ensimmäisen neljänneksen aikana. Ottelu ratkesi oikeastaan kolmannella neljänneksellä, kun kotijoukkueen kakkospaikka Matt Janning upotti käytännössä jokaisen mahdollisen heittoyrityksensä. Kaveri taisi lopulta kellottaa 37 pistettä mikä on eurokoripallossa todella kova määrä. Katsojia paikalle oli vaivautunut parisen tuhatta, mutta tunnelma oli kokonaisuudessaan varsin kelvollinen. Noin 100-päinen kannattajaporukka piti mukavasti meteliä ja moneen otteeseen koko katsomo intoutui kannustamaan omiaan taputtamalla ja lauluihin yhtymällä.

Mutta tosiaan, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Oma kielikurssini tuli päätökseen eilen, kun läpäisin kurssin suullisen testin. Kolme ja puoli viikkoa on mennyt kun hurahtaen ja toistaiseksi en ole katunut hetkeäkään päätöstäni lähteä vaihtoon juuri Italiaan. Ihmiset ovat olleet hienoja ja olen saanut monia uusia ystäviä, joita tulen varmasti tapaamaan vielä täällä Italiassa ja tulevaisuudessa toivottavasti myös heidän omissa kotimaissaan. Kiitos teille kaikille, luette kuitenkin tätä tekstiä google-kääntäjän avulla! Siena osoittautui kaupunkina hienoksi, varsinkin tällaisen hieman pienemmän visiitin ajaksi. Varsinkin kaupungin rikas ja maukas apertiivi-kulttuuri jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. 3-5 eurolla saat lasillisen laadukasta viiniä ja kaupanpäälle mahdollisuuden nauttia ravintolan tekemiä pieniä välipaloja. Jotkut kahvilat ja kuppilat tarjoavat myös ihan kunnon ruokaa ja moni meistä kielikurssilaisista söikin päivän varsinaisen ateriansa apertiivin muodossa.

Tällä hetkellä asemapaikkana toimii Milano, josta siirryn maanantaina varsinaiseen vaihtokaupunkiini Genoaan. Asuntoa minulla ei vielä ole, mutta olen sopinut maanantaiksi muutaman näytön potentiaalisilta vaikuttaneisiin kohteisiin. Italia on kuitenkin Italia ja turvallisuussyistä haluan nähdä asunnon ennen mihinkään sitoutumista. Lyhyen visiitin vielä voisi viettää missä tahansa läävässä, mutta oman mielenterveyden kannalta puolen vuoden ajalle olisi ihan mukava saada kunnollinen asunto. Prosessia vaikeuttaa mukavasti se, että viime viikonloppuna oma Visa-korttini sanoi sopimuksensa irti. Vielä perjantaina sain nostettua rahaa automaatista, mutta sunnuntaista lähtien tämä ei enää onnistunut. Uusi kortti on jo tilattu, mutta se saapuu Italiaan vasta parin viikon kuluttua. Pieni panikki meinasi iskeä päälle, mutta onneksi kielikurssillani oli muutama muu suomalainen, joilta sain lainattua rahaa arkikäyttöä varten. Tyhmästä päästä kärsii koko keho, ei olisi missään tapauksessa pitänyt lähteä matkaan vain yhdellä luottokortilla. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja päätin sitten tilata kolme korttia kertaheitolla, jotta jatkossa tämänkaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Kiitokset muuten myös kaikille blogin lukijoille, tuhannen lukukerran raja on jo ylitetty heittämällä! Mukava huomata, että blogi kiinnostaa muitakin kuin uteliaita perheenjäseniäni ja informaatiokipeitä kurssikavereitani!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti