Milano feat Bergamo

Perjantaina juhlittiin Sienassa läksiäisiä ja lauantai-aamuna klo 8.20 starttasi oma bussini kohti Milanoa. Kuten sanottua, Italiassa bussilla matkustaminen ei ole aina helppoa, sillä bussifirmoja on lukuisia ja pitkänmatkanyhteydet ovat heikohkot. Poikkeuksiakin löytyy, sillä Sienasta pääsee Milanoon bussilla huomattavasti halvemmalla ja yksinkertaisemmin kuin junalla. Junan kanssa joutuu kikkailemaan useamman vaihdon kanssa, kun taas bussi vie sinut perille ilman ylimääräisiä pysähdyksiä. Ilokseni huomasin, että Italiassa bussimatkoista saa mukavat opiskelija-alennukset. Vuoden voimassa olevan opiskelijakortin saa ostettua kymmenellä eurolla, itse säästin jo pelkästään Siena-Milano matkassa 13 euroa kyseisen kortin avulla. Kuten olettaa saattoi, olotila lauantai-aamuna ei ollut aivan pirtein mahdollinen, mutta suomalaisella sisulla sain raahattua itseni puolen kilometrin päässä sijainneelle linja-autoasemalle. Itse matka meni varsin nopeasti, olin jossain unen ja transsin sekaisessa olotilassa tajuamatta ympäröivästä maailmasta juuri mitään. Ne harvat muistikuvat koskevat kohtalaisen komeita maisemia, joista joku parempivoitinen pystyisi kyseisellä matkalla nauttimaan.

Milanoon saavuin varsin hyvissä ajoin, jo ennen kello yhtä. Milanon linja-autoasema on hieman kaukana kaikesta, mutta metrot kulkevat kaikille keskeisille paikoille viiden minuutin välein. Milanossa törmäsin myös ensimmäistä kertaa siihen, että matkalaukuista on maksettava oma lippunsa, joka kustantaa 1,5 euroa. En tiedä onko kyseessä vain yritys ottaa hyväsydämisiltä ja rehellisiltä turisteilta rahat pois, sillä missään vaiheessa kukaan ei kyseisen lipun perään kysellyt. Ajattelin kerrankin matkustaa budjetin ehdoilla ja olin varannut edellisviikkona itselleni sängyn koko Milanon halvimmasta hostellista. Odotukset eivät olleet katossa, mutta paikka yllätti itseni positiivisesti. Huone on iso ja siisti, netti toimii ja henkilökunta on ystävällistä. Paikka on myös erittäin rauhallinen lukuunottamatta vieressäni nukkuvaa vanhempaa herrasmiestä, joka kuorsaa kovempaa kuin isäni ja vanha Jyväskylän kämppikseni yhteensä.

Hinnan lisäksi suurin yksittäinen syy tälle hostellille oli sen sijanti lähellä San Siroa. Hostellin sivut mainostivat kymmenen minuutin kävelymatkaa, mutta todellisuudessa stadion on noin 20-25 minuutin kävelymatkan päässä. Reitti oli helppo, joskin pariin otteeseen piti varmuuden vuoksi kysellä oikeaa tietä. Itse stadionhan on valtavan hieno ja toimiva, valitettavasti vain Milanin surkea alkukausi on karkoittanut suuren osan katsojista pois ja eilen mestoilla oli varovasti arvioiden sellaiset 25-30000 silmäparia. Vierasjoukkue Torino oli saanut avukseen mukavan kokoisen vierasmobin, joka piti kiitettävää mekkalaa koko ottelun ajan.

Itse ottelu ei noussut suurten klassikkojen joukkoon. Kotijoukkue Milanin peli on tällä hetkellä todella sekaisin ja pari viikkoa sitten valmentajaksi nimitetty Seedorf ei ole vielä saanut ajettua teesejään sisään harjoituskentällä. Milan piti palloa 70% otteluajasta, mutta ei onnistunut luomaan kovin montaa oikeasti vaarallista maalipaikkaa. Milan hyökkäsi jatkuvasti hitailla hyökkäyksillä ja Torinon uhrautuvasti puolustanut keskikenttä ja puolustuslinja ehtivät joka kerta ryhmittyä tiiviseen muotoonsa estäen Milanin syöttösuuntia. Torino pakotti Milanin hyökkäämään laitojen kautta, kotijoukkueella olikin varmaan 40 keskitystä, jotka päätyivät jokaisella kerralla yhden vierasjoukkueen kolmen puolustajan päähän. Milanin yksinäisenä kärkenä pelannut Pazzini oli tekemättömän paikan edessä painiessaan kolmen vastustajan topparin kanssa.

Vierasjoukkue siirtyi viidentoista minuutin kohdalla 0-1 vierasjohtoon loistavaa kautta pelaavan Ciro Immobilen maalilla. Milanin puolustus avautui helposti ja Milan-kannattajien suurta inhokkia Daniel Boneraa vietiin kuin litran mittaa. Torino loi ensimmäisellä puoliajalla useamman vaarallisen maalipaikan, mutta tuurilla ja taidolla Abbiattin johtama puolustus välttyi lisätakaiskuilta. Toisella puoliajalla Milan sai hieman peliään kasaan luoden muutaman ihan kelvollisen maalipaikan. Lopulta toppari Adil Rami iski ensimmäisen liigamaalinsa kolmeen vuoteen kohtalaisen komealla tavalla. Kova hevospotku reilust 20-metristä ei jättänyt mahdollisuuksia Torinon maalivahdille ja tilanne oli 1-1. Milan toimitti vielä kertaalleen pallon maaliin, mutta Robinho oli tilanteessa paitsiossa. Näin ollen loppulukemiksi jäi 1-1, mikä tuntui kelpaavan Torinon pelaajille ja kannattajille. Hienoa kautta pelaava joukkue kamppailee tosissaan euroliigapaikasta ollen tällä hetkellä liigassa viidennellä sijalla.

Sunnuntai-aamuna mieli teki nukkua, mutta aamuyhdeksältä oli pakko nousta ylös ja suunnata kohti Milanon vaikuttavan kokoista päärautatieasemaa. Ohjelmassa oli reilun 50-minuutin junamatka Bergamoon katsomaan Atalanta-Napoli ottelua. Bergamo on kaupunkina allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu, mutta kyseessä on ensimmäinen Atalantan kotiottelu, jota pääsen todistamaan paikanpäältä.

Bergamo on erittäin kaunis noin 115 tuhannen asukkaan kaupunki viitisen kymmenen kilometrin päässä Milanosta. Kaupunki jakaantuu oikeastaan kahteen osaan, varsinaiseen ”moderniin” keskustaan sekä korkealla vuorella olevaan historialliseen keskittymään citta altaan. Citta alta on kyllä vierailemisen arvoinen kohde, sinne pääsee halutessaan bussilla rautatieaseman edestä, mutta itse suosittelen kävelyä ja maisemien ihailua. Itse en tällä kertaa valitettavasti ehtinyt suunnata kyseiseen kohteeseen, sillä saavuin Bergamoon kahdentoista maissa.

Marssin rautatieaseman tupakkakauppaan ostamaan paria bussilippua, jonka jälkeen siirryin lähimmälle bussipysäkille kyselemään oikeaa bussia. Poliiseja oli ympärillä useita kymmeniä, kuvittelin tämän johtuvan siitä, että vieraskannattajat saapuisivat kohta kyseiselle asemalle mitä pikimmiten. Bussipysäkillä oli useita Atalantan huivia kantaneita ihmisiä ja kysäisin heiltä oikeaa bussia. Sain neuvot ja vaihdoin kuulumisia ihmisten kanssa. Kysyivät mitä ilmeisemmin, että mistä olen ja miksi olen täällä. Kerroin olevani Suomesta ja pitäväni jalkapallosta, menin myös jostain syystä mainitsemaan, että pidän Napolista ja joukkueen pelityylistä. Tästä seurasi leikkimielistä naureskelua ja Atalantan ylistämistä, mutta vieressä seisseet poliisit eivät asiasta riemastuneet. Ankaran oloinen naispoliisi tuli luokseni ja kysyi minulta jotain. En täysin ymmärtänyt kysymystä, mutta vastasin olevani Suomesta. Kysyi jotain Napolista ja sanoin, että kyllä kyllä, kyseessä on hieno joukkue. Nainen puristeli päätään ja pyysi minua seuraamaan häntä. Hän johdatti minut poliisiautoon ja sanoi, että he veisivät minut turvallisuussyistä stadionille. Koin tämän hieman ylireagoinniksi, mutta ilmainen kyyti kelpaa aina, ja eipä ole elämässäni ennen tullut mentyä yksityiskyydityksellä katsomaan jalkapalloa. Stadikalle saavuttuani koittivat kovasti viedä minua vieraskannattajien katsomo-osaan, mutta totesin ostaneeni liput koti-curvaan ja haluavani seurata ottelun siellä.

Atalantan Curva Pisani on erittäin tunnettu ja arvostettu, Italiassa sitä pidetään yleisesti yhtenä parhaista kannattajapäädyistä koko maassa. Ylilyöntejäkin tulee paikkapaikoin, mutta halusin päätsä todistamaan menoa pääkallopaikalta. Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana kohtasin myös sen näköisiä ihmisiä, joiden kanssa en olisi välttämättä halunnut ruveta keskustelemaan päivää polttavista asioista. Ihmiset olivat kuitenkin pääosin kiinnostuneita siitä, mitä suomalainen kaveri tekee Atalantan curvassa. Olutta ja pilveä tarjottiin ja pääsimpä myös pariin yhteiskuvaan lokaalien kanssa.

Ennen ottelua kotijoukkueen kannattajat levittivät ison koko katsomon kokoiseen banderollin jonka tekistä en valitettavasti saanut selvää. Banderollin takana sytytettiin myös useampi kymmenen kotitekoista soihtua, joten savua stadionilla riitti. Oli muuten komein pyroshow, jota olen itse päässyt livenä todistamaan. Itselleni jäi hieman epäselväksi se, mitä savuja nuo oikein olivat, vaikuttivat tosiaan kotitekoisilta, mutta varmaksi en tästä uskalla sanoa. Tunnelma oli muutenkin kokonaisuudessa hyvä, pommit paukkuivat ja laulut raikoivat. Pieniä ylilyöntejäkin nähtiin, yksi pommi räjähti aivan toimittajan vieressä ja hän lähtikin lääkärihenkilökunnan avittamana sairaalaan saamaan hoitoa vammoihinsa. Kertaalleen myös yksi soihtu/pommi lensi aivan päätyerotuomarin viereen, mutta hän ehti hypätä ajoissa pois pommin alta.

Itse ottelu oli varsin viihdyttävä, joskin hieman yksipuolinen näytös, sillä Atalanta hallitsi pelitapahtumia mielin määrin. Ensimmäinen puoliaika oli vielä pienoista tunnustelua, mutta heti toisen puoliajan alkuun Pepe Reinan suosiollisella avustuksella kotijoukkueen myös Napolissa pelannut tehokärki German Denis pisti pallon varmasti maaliin. Atalanta jatkoi rynnistystä ja kymmenisen minuuttia ensimmäisestä maalista Göhkan Inler pelasi Deniksen läpi ja lukemat olivat yhtäkkiä jo 2-0. Napoli-puolustus jatkoi pupellustaan 75-minuutin kohdalla, jolloin kotijoukkueen sähköjänis Morales vapautui puolustuksen pupeltaessa nokikkain Pepe Reinan kanssa ja pallo oli jälleen kerran maalissa. Lopussa Napoli loi näennäistä painetta, mutta mitään suurempaa uhkaa hyvin pelanneen Consiglin maalille ei syntynyt. Loppulukemat siis todella yllättäen 3-0 ja riemu katsomossa oli käsinkosketeltavaa. Loppuun vielä useampi pilkkalaulu kotimatkalle lähteneille vieraskannattajille ja baarin kautta kotiin juhlimaan voittoa.

Itse suuntasin takaisin asemalle, tällä kertaa ihan perinteisen bussin kyydissä. Ottelun jälkeen stadionin ulkopuolelta lähtee muutaman minuutin välein busseja, jotka vievät katsojat takaisin Bergamon päärautatieasemalle. Milanon ja Bergamon välillä liikkuu junia tunnin välein, joten pitkää aikaa asemalla ei tarvitse viettää. Itse sain lipun käteeni 20 yli viisi, joten päätin suunnata apertivolle läheiseen kuppilaan. Bergamo on tosiaan niin lähellä Milanoa, että päivässä ehtisi helposti katsoa kaksi ottelua, jos aikataulut vain natsaisivat yhteen. Itse olin takaisin Milanossa hieman ennen seitsemää, joten aikaa iltapeliin siirtymiselle olisi jäänyt vähän alta pari tuntia. Voin joka tapauksessa suositella jokaiselle Bergamossa vierailemista, kaupunki on kaunis ja soveltuu vaikka yhden päivän intensiiviloman kohteeksi. Liput Milanosta maksavat viisi euroa, joten rahasta matka ei tule jäämään kiinni. Atalanta on vahva kotijoukkue ja meininki stadionilla on mitä mainioin. Liput maksavat paikasta riippuen 15-50 euroa ja stadion on vanha, mutta toimiva.