Firenze&Bologna

Jälleen yksi kokonainen viikko Italiassa takana, aika kirjoittaa pienimuotoista raporttia tapahtumista. Arkipäivät kuluivat lähinnä koulun merkeissä, itse olen ainakin niin väsynyt noiden 10 tunnin päivien jälkeen, ettei oikein edes tee mieli lähteä katselemaan mitään baarimeininkejä ja lähteä uudestaan aamulla puurtamaan pitkää päivää kahdeksan maissa. Baarejahan Sienassa on vaikka millä mitalla, mutta yökerhobiletyksen faneille en voi kaupunkia suositella. Varsinaisia isoja yökerhoja Sienan keskusta-alueella ei ole, hieman kaupungin muurien ulkopuolella on yksi iso klubi, johon joutuu/pääsee menemään baarin omilla busseilla, joita kulkee paikalliselta linja-autoasemalta viiden minuutin välein. Paikallisten mukaan kyseisissä yökerhoissa hengailevat lähinnä täkäläiset teini-ikäiset, me varttuneempaan ikään kasvaneet seniorit tyydymme kaupunkialueen pienempiin ja tunnelmallisempiin baareihin.

Lauantaina suuntasiin uudemman kerran Firenzeen, edellisellä kerralla poukkoilin päämäärätiedottomasti vanhan kaupungin alueella, mutta nyt lähdin opiskelukaverieni seurassa ja he olivat tehneet tarkat suunnitelmat siitä, mihin menisimme päivän aikana. Varasimme etukäteen myös liput kuuluisaan Ufficin taidegalleriaan, joten ensimmäistä kertaa tällä reissulla pääsin myös nauttimaan hieman korkeammasta kulttuurista. Lippujen varaaminen kostautui muuten todella surkeaksi valinnaksi, maksoimme lipusta 14 euroa ja lopulta sesonkikauden ulkopuolella tuolla ei ollut ollenkaan jonoa. Pari muuta kurssikaveriani ei ollut varannut lippujaan ja he pääsivät sisään kolmella ja puolella eurolla. Käytännössä heitimme siis kymmenen euroa kankkulan kaivoon, mutta eipä tuosta viitsinyt hirveästi stressata. Itse taidegalleria oli kyllä kohtalaisen vaikuttava kokemus, en tiennyt etukäteen paikasta juuri mitään ja sen valtava koko tuli todella suurena yllätyksenä. Rekrytoin itselleni osaavan hollantilaisen taideoppaan ja nyt olenkin suoranainen asiantuntija hollantilaisen taiteen suhteen. Suosittelenkin jatkossa huomioimaan hollantilaisen taiteen valaistuksen, se on kuulema ominaista kyseisen maan taiteelle.

Menimme museoon isona porukkana, me taiteesta tietämättömät barbaarit suoriuduimme museosta parissa tunnissa, kun taas osa porukasta vietti siellä viitisen tuntia. Meikeläisen viiden hengen iskuryhmä päätti suunnata viinilasilliselle hiomaan loppupäivän pelikirjaa. Päätimme suunnata legendaariselle Ponte Vecchio-sillalle ja sen jälkeen kohti kuuluisia puutarhoja joen toisella puolella. Jäätelöä piti luonnollisesti syödä ja hyvältähän se maistui. Tammikuu on turismin kannalta vähän heikkoa aikaa, sillä sesonkikauden ulkopuolella monia historilallisia monumentteja kunnostetaan. Firenzen duomo oli osittain paketissa ja huhujen mukaan myös Pisan kuuluisa torni on osittain korjauksen alla, joten niitä ihania turistikuvia ei tällä hetkellä saa otettua. Totesimme myös, ettei puutarha ole tähän vuodenaikaan viiden euron arvoinen vierailukohde, sillä se pääsee loistoonsa vasta kevään aurinkoisten ja lämpimien ilmojen myötä. Noh, päätimme suunnata kohti Michelangelon aukioita, jossa on myös reliikki kuuluisasta Michelangelon patsaasta. Kyseinen aukio on kohtalaisen korkealla ja sinne nouseminen oli vaati veronsa. Lopulta mestoille päästyämme totesin tämän olevan täysin tehdyn työn arvoinen juttu, sillä näköalat olivat kohtalaisen komeat. Tämän jälkeen kävimme etsimässä porukkamme loput jäsenet ja aloimme pohtimaan loppuillan ohjelmaa. Tässä vaiheessa isossa porukassa matkustamisen ongelmat iskeytyivät vasten kasvojamme ja jokainen halusi tehdä vähän eri asioita. Noh, jakauduimme pienempiin porukoihin, itse kävin syömässä ja katsomassa Roma-Livorno matsin, jonka jälkeen suuntasin yhdessä taideoppaani kanssa takaisin kohti Sienaa.

Sunnuntaina edessä olikin sitten viikonlopun ehdoton kohokohta, Bologna-Napoli. Olin ostanut menomatkalle bussilipun etukäteen, joten tiesin joutuvani lähtemään jo ennen yhdeksää aamulla. Bussilla matkustaminen Italiassa on varsin mukavaa ja helppoa, liput pitää ostaa etukäteen, mutta hinnat ovat usein junalippuja halvempia. Moniin kohteisiin matkustettaessa bussilla meneminen on myös nopeampaa, sillä pikavuorot menevät suoraan paikasta A paikkaan B, eikä tarvitse stressata junien yms. vaihdoista pikkuasemilla. Italialaiset pitkänmatkan bussit ovat myös varsin uusia ja niissä on hyvin nopea ja toimiva wifi.

Saavuin Bolognaan noin klo. 11. Sienassa oli lämmintä ja aurinkoista lähtiessäni, astuessani ulos bussista kylmyys iski vasten kasvojani ja totesin lämpötilan olevan reippaasti alle kymmenen astetta. Vettä ei vielä tässä vaiheessa satanut, mutta tähänkin oli tuleva muutos muutamassa tunnissa. Itselläni on turvallisuussyistä kaksi pankkitiliä, säilytän suurinta osaa säästöistäni toisella tilillä ihan vaan sen varalta, että esim. visa-korttini varastetaan. Olin siirtävinäni edellisenä iltana rahaa käyttötililleni, mutta ilmeisesti internet ei lopulta ollutkaan toiminut, sillä en saanut nostettua automaatista edes 20 euroa. Nopea tilanneanalyysi oli se, että rahaa on noin viisi euroa ja sillä pitäisi saada ostettua paluulippu, ruokaakin olisi kiva saada. Tässä vaiheessa oli otettava hattu kauniiseen käteen ja soitettava nöyränä poikana kotiin vanhemmille, että nyt olisi tarvetta pienelle lainalle. Tiedonsiirto ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, joten en ollut ihan kartalla siitä, missä vaiheessa minulla on taas rahaa. Noh, päätin stressata raha-asioista ottelun jälkeen ja lähdin käppäilemään kohti Bolognan jalkapallostadionia. Syötin google mapsiin Stadio ja lähdin marssimaan sen osoittamaan suuntaan. Reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen löysin itseni keskeltä ei mitään ja aloin miettimään, että nyt olen kyllä varmasti väärässä paikassa. Kysyin paikalliselta jalkapallostadionin suunnasta, hän totesi ihmetellen, että jalkapallostadion on noin kymmenen kilometrin päässä toisella puolella kaupunkia, mutta paikallinen yleisurheilustadion on tuossa ihan vieressä. Tässä vaiheessa mieliala alkoi hieman laskea, sillä rahaa ei ollut vieläkään ja matkaa stadionille tosiaan se kymmenen kilometriä. Aikaa oli kuitenkin vielä se pari tuntia, joten murehtisen sijaan uusi osoite GPS:ään ja menoksi. Tunnin kävelyn jälkeen olinkin yhtäkkiä Bolognan keskustassa ja sain napsittua ne tärkeät turistikuvat ennen suuntaamista stadikan suuntaan. Visiitti keskusta-alueelle jäi kohtalaisen lyhyeksi, mutta kaupunki vaikutti todella mukavalta. Italialaiseen tapaan vanha kaupunki on suuri ja keskeiset monumentit äärimmäisen kauniita. Italialaiset sanovat, että Bologna on Italian italialaisin kaupunki, joten suosittelen kyllä siellä vierailemista.

Lopulta pienten kommellusten jälkeen saavuin stadikalle ja ostin vähäisillä rahoillani kylmän oluen palkinnoksi päivän vaelluksestani. Samaan aikaan taivas aukeni sitten kirjaimellisesti ja vettä alkoi sataa ns. helvetin paljon. Luonnollisesti meikeläisellä ei ollut mukana sateenvarjoa tai muutakaan ja koti-curva, jossa paikkani oli, ei ollut katettu. Siellä siis seisoin keskellä Bolognan fanikatsomoa nälissäni ja läpimärkänä, oli muuten kohtalaisen kylmä, vaikka Kupittaa vitosen veteraani olen katsonut useamman liigacupmatsin kymmenen asteen pakkasessa.

Itse otteluhan oli äärimmäisen viihdyttävä ja tunnelmaltaan mitä mainioin. Napolista paikalle oli saapunut varovasti arvioiden viitisen tuhatta vieraskannattajaa, joten meteliä kyllä riitti. Paikalliset bomba cartat myös tulivat varsin tutuksi, ei muuten ole ollenkaan mukava tunne kun tuollainen posahtaa pyytämättä ja yllättäen aivan jalkojesi juuressa. Ennen ottelun alkua Bolognan Curva pisti ihan kivat savushoft pystyyn ja ensimmäisen viiden minuutin aikana savun vuoksi kentältä ei juuri erottanut mitään.

Bologna hallitsi ensimmäistä puoliaikaa suvereenisti ja loi muutaman loistavan maalintekopaikan. Varsinkin joukkueen suurin tähti Alessandro Diamanti oli pelipäällä, sillä Bolognan hyökkäyspelikirja tuntui olevan se, että pallo toimitettiin Diamantille ja toivottiin hänen taikovan tyhjästä jotain järkevää. Vanha kunnon liigajyrä Rolando Bianchi oli myös kovassa vireessä aiheuttaen jatkuvasti ahdinkoa Napolin epävarmasti pelanneelle puolustukselle. Lopulta sitten 37. peliminuutin kohdalla Diamantin vasemman laidan keskitys löysi Bianchin pään boksissa ja komea pusku maalin vasempaan alanurkkaan yllätti voimattoman kotijoukkueen maalivahti Rafaelin. Noin pari minuuttia tätä ennen nähtiin lähes identtinen kuvio, jossa Albiol hävisi ilmakaksinkamppailun Bianchille boksissa, tuolla kertaa Bianchin pusku meni vain hieman yli. Vaikutti isolta maalilta Bianchille, sillä tuuletukset olivat kohtalaisen villit. Ensiksi Curvan syleilyyn, jonka jälkeen pienet tanssit oman vaihtopenkin kanssa.

Toiselle puoliajalle tulikin sitten kun uudesti syntynyt Napoli ja pelin painopiste siirtyi kokonaan Bolognan puolustusalueelle. Tässä vaiheessa myös tuomari alkoi ottaa entistä suurempaa roolia. Koti-curvan mielestä tuomari oli etukäteen ostettu ja siltä se myös kieltämättä vaikutti. Muutama aivan käsittämätön vihellys ja toisen puoliajan edetessä ottelu alkoi karata entistä enemmän tuomarin käsistä. Diamanti kävi todella kuumana ja vanha kunnon Diego Perez veti pari aikamoista viikatetta, joista jälkimmäisestä tuomari nosti ansaitusti keltaisen kortin. Noin tunnin pelin jälkeen Napolin Dzemaili sai pallon pariinkymmeneen metriin, harhautti ensimmäisen puolustajan ja juoksi kohti Bolognan maalia. Kotijoukkueen Panagiotis Kone tuli tilanteeseen myöhässä ja kaatoi Dzemailin, tuomari ei epäillyt hetkeäkään ja vei pallon pilkulle. Koticurvasta katsottuna rike vaikutti tapahtuneen rankkarialueen ulkopuolella, mutta uusintojen perusteella pilkkutuomio meni aivan oikein. Tässä vaiheessa saatiinkin sitten rehellinen torikokous pystyyn ja tuomarin koskemattomuutta rikottiin siihen malliin, että Suomessa ainakin pari kaveria olisi lentänyt suoralla punaisella ulos. Dumari kuitenkin otti homman iisisti, työnsi kotijoukkueen pahimmat kuumakallet pois ja surkeasti pelannut Higuain oli valmis ampumaan pilkkua. Varma veto oikeaan yläkulmaan ja tilanne tasan 1-1. Jutut siitä, että Higuain ei täysin sovellu nyky-Napolin joukkueeseen ovat kyllä tämän ottelun perusteella täysin totta. Higuain ei ole mikään varsinainen boksikärki, vaan liikkuu laajalla alueella hakeutuen yleensä hakemaan palloa todella alhaalta. Napoli kuitenkin tykkää viljellä keskityksiä boksiin ja usein hyvät keskityspaikat kosahtivat siihen, ettei Bolognan boksissa ollut yhtään vierasjoukkueen pelaajaa.

Napoli painoi vimmatusti päälle ja Curci esitti pari aikamoista paraatitorjuntaa. Varsinkin Meertensin vapaapotkut olivat todella vaarallisia ja jälkimmäisen vaparin torjunta oli todellista highlightkamaa. Higuain kävi tuhlaamassa yhden täydellisen puskupaikan viidestä metritä, mutta kymmenisen minuuttia ennen loppua Real Madridista täksi kaudeksi Napoliin siirtynyt Callejon karvasi pallon pois kotijoukkueen nimihirviö Christodoulopoulosilta ja murtautui boksiin. Varma sijoitus ei jättänyt mahdollisuuksia Curcille ja Napoli näytti marssivan kohti kolmea pistettä. Lisäajalla kuitenkin Bianchi oli unohtunut täysin vapaaksi boksissa ja hänellä oli helppo työ pistää pallo maaliin 2-2 tasoituksen myötä. Tässä vaiheessa olin itse jo matkalla portaissa kohti bussia, joten maali jäi valitettavasti näkemättä.

Vettä tuli edelleen aivan helvetisti ja itse täysin kylmettyneenä suuntasin bussilla kohti linja-autoasemaa. Tässä vaiheessa seuraani lyöttäytyi muutama kohtalaisen humalainen napolilainen ja heillä oli kova tarve keskustella kanssani päivääpolttavista aiheista. Valitettavasti heidän italiansa oli kohtalaisen epäselvää ja mitään syvällistä keskustelua emme saaneet aikaiseksi. Bussin päätepysäkki oli Bolognan rautatieasema, josta on noin 500 metrin kävelymatka linja-autoasemalle. Rahat olivat siirtyneet tililleni ja sain ostettua itselleni paluulipun Sienaan. Tässä vaiheessa myös nälkä oli aikamoinen ja marssinkin lähimmälle Mäkkärille tilaamaan 20 kananugettia muutamalla dipillä höystettynä. On tullut elämäni aikana syötyä tuhansia nugetteja, mutta mikään ei kyllä ole maistunut niin hyvältä kun nuo. Jälkkäriksi vielä lähimmästä kahvilasta capucchino ja nutellalla täytetty muurinpohjalettu. Tässä vaiheessa tunsin lähes kirjaimellisesti lämmö ja elämän palaavani kehooni. Bussi oli tullut ajoissa asemalle ja istuuduttuani lämpimän bussin istumapaikalle olo oli kyllä kohtalaisen kaikkensa antanut. Pienet päikkärit ja pieni kävely hotellille. Olo oli sen verran väsynyt, että piti suosiolla skipata tämän aamun italian tunnit ja nukkua kerrankin kunnon olot. Jälkikäteen ajateltuna oli kyllä aikamoinen seikkailu, josta jäi hemmetisti todella hauskoja muistoja. Kai nämä jutut on juuri se syy, miksi matkustelu on niin hauskaa!

Poggibonsi

Poggibonsi

Pienen tutkiskelun jälkeen huomasin, että noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Sienasta pelataan Italian neljänneksi korkeimman sarjatason, Lega Pro 2:n alemman keskikastin ottelu Poggibonsin ja sarjajumbo Arzanesen välillä. Kuten sanottua, jalkapallo on parasta paikanpäällä, joten nopean mietinnän jälkeen päätin lähteä heti aamusta kohti Poggibonsin pikkukaupunkia. Pikaisen googlettelun perusteella totesin, että kyseessä ei ole mikään varsinainen pikkukaupunki, sillä Poggibonsissa on asukkaita hieman yli 30 tuhatta. Kotijoukkue Unione Sportiva Poggibonsi on perinteinen, vuonna 1925 perustettu jalkapalloseura, joka ei parhaimmillaankaan ole pelannut neljättä sarjatasoa korkeammalla. Tänä vuonna 90-vuotisjuhliaan viettävä vastustaja Arzanese nousi täksi kaudeksi kyseiselle sarjatasolle voittamalla viime vuoden Serie D:n lohkonsa. Pikaisen googlettelun perusteella kumpainenkin joukkue on kärsinyt tällä kaudella kovasti maalinteko-ongelmista, joten lähtökohtaisesti en odottanut mitään suurta hyökkäyspelin riemuvoittoa.

Matkustaminen Toskanan sisällä on tehty äärimmäisen helpoksi. Toskanan sisäinen junaverkosto on erittäin toimiva ja ennenkaikkea halpa tapa päästä läänin sisällä paikasta A paikkaan B. Sienan ja Firenzen välisestä junamatkasta joutuu pahimmillaankin pulittamaan kahdeksan euroa ja tämä reilun kolmenkymmenen kilometrin matka taittui kolmen euron hinnalla. Junia liikkuu todella usein, sunnuntaisinkin vähintään puolen tunnin välein. Koska kyseessä on paikallisjunat, ei varsinaisia paikkalippuja ole tarjolla. Junat olivat pieniä ja konduktöörejä ei näkynyt, joten uskaliaimmat voivat kokeilla onneaan matkustamalla ilman lippua.

Poggibonsi kostautui varsin sympaattiseksi pieneksi italialaiseksi kaupungiksi. Sen keskeisimpänä paikkana voidaan pitää kohtalaisen komeaa 1200-luvun loppupuolella rakennettua Pretorion palatsia, jonka ympärille kaupungin keskusta sijoittuu. Italialaiseen tapaan kaupungissa on useampi ulkoisesti varsin näyttävä kirkko, johon ihmiset näin sunnuntain kunniaksi kokoontuivat. Hyviä ja erittäin edullisia kahviloita oli joka puolella ja päivän aikana tulikin nautittua kupponen jos toinenkin perinteisillä toskanalaisilla herkuilla höystettynä. Ilma oli suorastaan loistava, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi parhaimmillaan yli 20 asteeseen.

Poggibonsi pelaa ottelunsa Stefano Lotti nimisellä stadionilla noin kilometrin päässä kaupungin keskustassa. Sen kapaisteetti vaihtelee eri lähteistä riippuen 2500-3500 välillä. Kyseinen stadion edustaa näkökulmasta riippuen italialaista stadionarkkitehtuuria parhaimmillaan tai pahimmillaan. Mitään hienouksia vanha betonihelvetti ei todellakana tarjonnut, mutta stadion ajaa hienosti asiansa. Esimerkiksi mitään varsinaisia myyntikojuja ei ollut, mutta stadionalueelle oli tuotu jonkunnäköinen hevosvaunu, josta paikalliset myyjät myivät erilaisia ruoka- ja juomatuotteita. Lippujen hinnat eivät eronneet hirveästi ylempien sarjojen vastaavista, numeroimaton paikka aurinkokatsomoon maksoi kymmenen euroa, katettuun pääkatsomoon pääsi 25 eurolla. Tekemieni laskujen mukaan pääkatsomoon oli ostanut lippunsa noin 25 ihmistä, lähes jokainen katsoja siis oli kattamattomassa aurinkokatsomossa nauttimassa auringosta ja oman kaupunkinsa ylpeyden jalkapallojoukkueen edesottamuksista.

Itse ottelu kostautui todelliseksi sunnuntaipäivän hulinamatsiksi. Kuiva ja erittäin epätasainen kenttä ei mahdollistanut mitään Antti Muurisen seksijalkapalloa ja kumpikin joukkue harrastikin pääosin varsin perinteistä persroiskintaa isokokoisille kärjilleen. Kotijoukkue hallitsi suvereenisti ensimmäistä puoliaikaa luoden kymmenkunta hyvää maalipaikkaa. Pelkästään ensimmäisen 20 minuutin aikana kotijoukkueen pelaaja oli valehtelematta viidesti nokikkain maalivahdin kanssa, mutta viimeistely oli kiltisti sanottuna varsin keskinkertaista. Stadionilla ei ollut kelloa tai näyttöä, joten peliajan arvioiminen oli suhteellisen haastavaa. Kuitenkin noin puolentunnin pelin jälkeen kotijoukkueen erehdyttävästi Georgios Samarakselta näyttänyt varsin teatraalisesti esiintynyt perinteinen iso, mutta kankea hyökkääjä kaatui kohtalaisen koomisen näköisesti boksissa ja jostain syystä tuomari päätti viheltää tilanteesta rangaistuspotkun. Pienen torikokouksen jälkeen pallo vietiin etäisesti nurmelta näyttäneelle kohdalle, josta kotijoukkueen kapteeni ja kymppipaita Manuel Pera lähti vetämään rangaistuspotkua. Maalivahti torjui ensimmäisen yrityksen ylähirteen, josta Pera kävi tuikkaamassa pallon maaliin. Tätä seurasi villit tuuletukset, mutta jostainsyystä tuomari päätti hylätä maalin ja uusia rangaistuspotkun. Pienten neuvotteluiden jälkeen Pera asteli vetämään uutta pilkkua, jonka hän pisti varmasti oikeaan alanurkkaan. Tämän jälkeen kotijoukkue otti vielä entistä selvemmin hallinan itselleen. Pelin taso oli suoraan sanottuna hirvittävää kuraa, mutta jollain ihmeen kaupalla kumpikin joukkue pääsi jatkuvalla syötöllä erinomaisille maalipaikoille. Lopulta juuri ennen puoliaikaa kotijoukkueen isokokoinen toppari kävi tuikkaamassa pallon maaliin Peran antamasta kulmapotkusta.

Toiselle puoliajalle mentiin siis kotijoukkueen 2-0 lukemissa. Vierasjoukkue teki puoliajalla yhden pelaajavaihdon, mutta epäonnisesti juuri kentälle tullut pelaaja sai kotijoukkueen laitapakin vedon suoraan nenäänsä ja joutui tulemaan viiden minuutin jälkeen vertavuotavana takaisin vaihtopenkille. Toinen puoliaika oli huomattavasti ensimmäistä kovaotteisempi, kumpikin joukkue jakoi varsin railakkaita taklauksia ja peli karkasi pahasti tuomarin handusta. Noin tunnin pelin jälkeen kotijoukkueen toisen maalin tehnyt toppari Lorenzo Checchi kaatoi vierasjoukkueen vikkelän kärkimiehen ja pallo vietiin jälleen kerran pilkulle. Vierasjoukkueen kapteeni ja pisti pallon varmasti häkkiin ja peli ikäänkuin alkoi uudestaan. Jo tässä vaiheessa kotijoukkueen otteista näki, että johtoasema ei tule pitämään ottelun loppuun asti. Helpot syötöt alkoivat olla vielä entistä vaikeampia ja pelaajat keskittyivät lähinnä soittamaan suutaan toisilleen. 73. minuutilla vierasjoukkue tuli tasoihin nuoren topparin tehtyä ilmeisesti uransa ensimmäisen maalin miesten tasolla. Minuutti tästä kotijoukkueen kymppipaita Pera lensi suoralla punaisella ulos potkaistuaan vastustajan topparia pelitilanteen ulkopuolella suoraan kiveksillä. Loppumatsi muistuttikin lähinnä painiottelua, mutta lisäajan viime hetkillä vierasjoukkueen Capitano pisti komean saksipotkun ylähirteen. Lopputulos siis 2-2, mikä tuntui mielyttävän erityisesti vierasjoukkueen pelaajia ja valmentajia. Kotijoukkueen tuulipukujuntiksi kostautunut päävalmentaja sen sijaan jutusteli noin 15 minuuttia mukavia tuomarien kanssa kunnes paikalliset järjästyksenvalvojat tulivat viemään kaverin rauhoittumaan pukukopin puolelle.

Itse ottelu ei siis tasoltaan ollut mikään klassikko, mutta peli oli todella viihdyttävä. En pidä sarjojen välisistä tasovertailuista, mutta tämän ottelun perusteella Lega Pro 2 sijoittuu Suomen mittakaavalla jonnekkin Ykkösen ja Kakkosen välimaastoon. Mikään ultimaalinen totuus tämä ei tietysti ole, sillä kyseessä oli kaksi tälle sarjatasolle huonoa joukkuetta. Ihmisiä katsomossa oli oman arvioni mukaan noin tuhat, pääkatsomo oli tosiaan muutamaa hullua lukuunottamatta täysin tyhjä, mutta aurinkokatsomo oli lähestulkoon täynnä. Keskimääräinen katsoja oli kohtalaisen vanha, vieressä istunut herrasmies sanoi, että on käynyt katsomassa viimeisen 55 vuoden aikana joukkueen jokaisen kotipelin. Tämä olikin pieni realitycheck itselleni, sillä olen pitänyt itseäni jonkinmoisena Italian jalkapallon asiantuntijana. Täytyy sanoa, että veti miehen hiljaiseksi, kun paikallinen pappa kertoi tarinaa menneiden 50 vuoden ajalta. Tarjosi muuten kahvit puoliajalla ja käski tulla tervehtimään kun seuraavan kerran eksin Poggibonson kotipeliin. Valitettavasti kyseinen herrasmies taitaa seurata joukkueen peliä vehreimmillä stadioneilla ennen kuin itse eksyn uudestaan kyseiselle stadionille.

Italialaiseen tyyliin Poggibonsolla on myös oma Ultras kannattajaosastonsa. Old Lions nimeä kantava järjestö on perustettu jo vuonna 1978. Kyseinen poppoo piti sisällään ehkä sellaiset 50-100 ääneenkannattajaa, jotka pitivät kieltämättä ihan hyvää mekkalaa koko ottelun ajan. Akustiikaltaan Poggibonson stadion on vähintäänkin haastava, sillä se on joka puolelta avoin ja ääni pääsee pahasti karkaamaan. Pariin otteeseen koko stadion innostui kannustamaan omiaan, joskin pääasiallisesti ihmiset tuntuivat suhtautuvan tähän kauteen ja joukkueen nykyvireeseen varsin kriittisesti.

Siena

Kohta alkaa olla viikko takana Italiassa, ja nyt onkin hyvä aika hieman kertoa nykyisestä asuinkaupungistani Sienasta. Siena vanha ja komean historian omaava Sienan maakunnan pääkaupunki Toskanassa, noin 75 kilometrin päässä alueen suurimmasta ja tunnetuimmasta kaupungista Firenzestä. Siena on Italian mittakaavassa pieni kaupunki, sillä asukkaita täällä on uusimman tiedon mukaan vain vähän reilu 60000. Sienan kaupunki on jakautunut seitsemääntoista erilaiseen kaupunginosaan ja jokaisella osalla on omat vaakunansa. Kahdesti vuodessa nämä kaupunginosat mittelevät paremmuudestaan erittäin kuuluisassa hevoskilpailussa Paliossa.

Sienan vanhakaupunki on erittäin suosittu turistikohde ja Siena onkin yksi Italian suurimmista turistikaupungeista. Kaupungin keskustana voidaan pitää pääaukio Piazza Del Campon aluetta, jonka ympäriltä lähtee monenlaisia kauniita pikkukatuja, jotka ovat täynnä erilaisia kahviloita ja kauppoja. Yleinen hintataso on Suomeen verrattuna erittäin halpa, vaikka Sienaa pidetäänkin yhtenä Italian kalliimpana kaupunkina. Kahviloissa erilaisista kahveista ei tarvitse pulittaa euroa enempää ja pasta-aterian ja kiviuunissa paistetun pitsan saa kalleimmillaankin noin kahdeksalla eurolla. Varsinkin paikalliset hedelmät ja vihannekset ovat suomalaisiin hintoihin tottuneelle puoli-ilmaisia ja erittäin maukkaita. Sienan keskusta-alue on täynnä pieniä vaatekauppoja, joiden hintataso varsinkin alennusmyyntien aikaan on todella halpa. Keskustassa kävellessä pitää olla todella tarkkana, sillä melkein jokaisesta kaupasta löytyisi useita tuotteita, joita tekisi mieli ostella.

Siena sijaitsee yli 300 metriä korkean vuoren päälle ja kaupungissa käveleminen on kohtalaisen raskasta, sillä korkeuserot ovat aikamoiset. Oma yliopistoni sijaitsee kaupungin toisella puolella vuoren alapäässä, joten jokapäiväseen rutiinin kuuluva kävely yliopistolle ja takaisin käy hyvästä kuntoilusta. Aivan yliopiston vierestä lähtee kuitenkin liukuportaat, jotka vievät sinut suoraan keskusta-alueelle Sienan keskustaa ympäröivän muurin sisälle. Kuten odottaa saattaa, maisemat kaupungin keskustassa ovat aikamoiset. Toskanan alue on tunnettu lukuisista viihdyttävistä pikkukylistään, joista historiasta kiinnostuneet löytävät monenlaista nähtävää, sillä monen kylän keskustassa on komeita linnoja ja kirkkoja.

Sienan keskusta-alue ei ole suuri, mutta siellä saa helposti kulumaan useamman tunnin mainitsemiani pikkukatuja kävellen. Koko vanhakaupunki tuntuu olevan yhtä suurta nähtävyyttä, sillä suurin osa rakennuksista on ainakin ulkoisesti autenttisessa kunnossa. Ihmiset kokoontuvat nauttimaan auringosta ja virvokkeista pääaukio Piazza Del Campon ympärille, jossa on mahdollista myös nauttia Sienan kuuluisan keittiön erilaisista antimista. Muita Sienan tunnetuimpia nähtävyyksiä on kaupungin komea katedraali, joka täkäläisten mielestä edustaa goottista tyylisuuntaa puhtaimmillaan. Sienan keskusta-alueella on myös lukuisia erilaisia pienempiä kirkkoja ja linnoja, joihin pääsee sisälle pulittamatta penniäkään.

Itse opiskelu täällä on kohtalaisen raskasta, sillä koulupäivät ovat todella pitkiä. Tunnit alkavat aamulla yhdeksältä ja kestävät yhteen asti. Tämän jälkeen on kahden tunnin tauko, jonka jälkeen on vielä kolme tuntia kielen opiskelua. Itse pääsin/jouduin aloittelijoiden ryhmään, joten itse opiskeltavat asiat eivät ole vaikeita, sillä osaan ne jo entuudestaan. Italiassa opiskelijaravintolat ovat erittäin hyviä ja edullisia, sillä kahden lämpimän ruuan ateriasta joutuu maksamaan vain neljä euroa. Kieltä heikosti osaavalle Siena on myös mukava kaupunki, sillä ihmiset puhuvat hyvin englantia ja Italian kielen osaaminen ei ole täällä pärjäämisen kannalta tärkeää. Kieltä opiskelevalle tämä on hieman ikävä asia, sillä yrittäessäni kommunikoida italiaksi vastaavat ihmiset usein minulle takaisin englanniksi. Ilmaston puolesta valitettavaa ei löydy, aurinko on paistanut jokaisena päivänä ja lämpötila päivällä kohoaa reippaasti yli kymmeneen asteeseen.

Nyt näyttää pahasti siltä, että tiedossa on puhtaasti jalkapalloton viikonloppu. Serie B:ssä on pitkä talvitauko, ja seuraava ottelukierros pelataan vasta Tammikuun 25. päivänä. Tavoitteena olisi löytää joku alasarjaottelu huomiseksi, mutta katsotaan onnistuuko se.

Forza Firenze

Nyt kun olen päässyt onnellisesti ensimmäiseen varsinaiseen kohdemajapaikkaani, on hyvä aika rustata pientä raporttia parin päivän reissustani Firenzeen. Jalkapalloa tuonne luonnollisesti mentiin katsomaan, mutta kahden päivän aikana ehti hienosti tutustua myös Firenzen kuuluisaan vanhaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin.

Matka alkoi klo 6.30 Turun lentokentältä lennolla Roomaan. AirBaltic pukkasi joulun aikaan miellyttäviä tarjoushintoja ja Riian kautta lentäminen kustansi vaivaiset 80 euroa. Balticin ongelmana ovat yleensä käsittämättömät vaihtoajat, mutta tällä kertaa vaihtoaikaa oli vain tunti, joten Latviassa ei juuri yhden oluen nauttimisen lisäksi muuta ehtinyt tehdä. Koska lähtöni oli niin aikaisin, olin Roomassa jo hieman ennen kahtatoista. Välittömästi laukut saatuani suuntasin kohti Terminin asemaa. Roomassa osataan rahastaa turisteilta kaikki ylimääräinen pois, puolen tunnin junamatkakin maksoi nimittäin kohtalaisen suolaiset 14 euroa. Roomassa avuliaan paikallisen avustuksella nappasin puolen tunnin päästä lähtevään Firenzen junaan liput, mutta tein yhden ratkaisevan virheen. En tajunnut varata itselleni paikkalippua, ja tästä typeryydestä kärsin sitten seisomalla junan käytävällä, sillä junan kakkosluokka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Avulias paikallinen ei kostautunutkaan ystävälliseksi, sillä kaveri vaati muutaman euron palkkiota parista lippukoneen näpäytyksestä.

Saavuin Firensen juna-asemalle noin kolmen aikaan iltapäivästä. Koska väsy oli kova, nappasin ensimmäisen taksin ja suuntasin kohti varaamaani hostellia. Tällä kertaa suurimpana kriteerinä oli hinta, ja hostel 7 Santi voitti tarjouskilpailun 13 euron hinnallaan. Jalkapallomatkustamisen kannalta kyseinen hostelli on mainio paikka, sillä Fiorentinan stadion on 50 metrin päästä hotellista. Keskustaankaan ei ole liiemmitin matkaa, bussilla noin 10 minuuttia ja kävellenkin sinne pääsee alle puolessa tunnissa. Firenze on varsin sokkeloinen paikka, ja ilman karttaa ei kannata lähteä kävelemään paikasta a paikkaan b, kuten allekirjoittanut päätti tehdä. Siinä vaiheessa kun talot muuttuivat lampaiden ja lehmien laidunalueeksi totesin, että pieleen meni. Onneksi jostain paikalle pöllähti taksi, jolla pääsin keskustaan. Keskustasta omalle hotlalleni taksimatka maksoi 10 euroa, nyt olin niin keskellä korpea, että hinta kohosi lähes kahteenkymmeneen euroon. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja päätin palkita itseni oluella seikkailusta.

Firenze on äärimmäisen suosittu turistikaupunki ja sen kyllä huomaa keskusta-alueella liikkuessa. Näin ilman suurempia suunnitelmia en kokenut päässeeni tutustumaan Firenzen sisimpään olemukseen ja keskityinkin kävelemään ympäriinsä varsin laajassa vanhassa kaupungissa. Arkkitehtuuri vaikutti kauniilta näin asiaan perehtymättömänkin silmin ja välillä tuntui siltä, että jokaisesta pikkukadusta erkani toinen vähintään yhtä hienolle paikalle vievä pikkukatu. Vanhan kaupungin alueella ei kannata ruokailla tai kahvitella, sillä hinnat ovat vähintään kaksinkertaiset esim. oman hostellini alueen hintoihin verrattuna. Tein myös kardinaalivirheen menemällä oluelle paikalliseen Hard Rock Cafeehen. Hanasta tarjoiltu Nastro Azzurro oli kieltämättä makuelämys, mutta yhtä kallista tuoppia en ole eläessäni juonut.

Sunnuntaina koitti sitten viikonlopun ykkösprioriteetti, eli Fiorentinan ja Livornon välinen jalkapallo-ottelu. En ollut etukäteen lainkaan tietoinen siitä, että kyseessä on Toscanan paikallisottelu, ja olikin varsin positiivinen yllätys, kun paikalliset urheilulehdet hehkuttivat otsikoissaan paikallisottelun tuomaa kiimaa. Livorno on Italian koilisrannikolla sijaitseva satamakaupunki noin sadan kilometrin päässä Firenzestä. Minua viisaammat ihmiset kertoivat, että Toscanan paikallisottelut ovat tunnelmaltaan varsin kiihkeitä, sillä kaupunkien välinen historia erilaisine konflikteineen ulottuu aina keskiajalle asti.

Ottelulippujen hankinta oli varsin yksinkertainen prosessi. Fiorentinan kotisivuilta pääsee linkin kautta Violan nettikauppaan, josta parin napinpainalluksen jälkeen liput lähetetään tulostettavaksi antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Italiassa jalkapallopelien liput ovat naurettavan halpoja, itse pulitin Fiorentinan tuulari-Curvan lipuista vaivaiset 10 euroa, joten rahasta ei jalkapallon katselu täällä jää kiinni. Valitsemani katsomonosa oli oikeastaan ainoa osa stadionista, joka ei ollut loppuunmyyty, joten paikat sain valita haluamastani paikasta. Päätin sijoittua strategisesti vieraskannattajien välittömään läheisyyteen, ja tämä oli tunnelman puolesta erinomainen päätös. Livornon ultrakannattajat ovat tulleet tunnetuksi äärivasemmistolaisuudestaan ja tästä he saivat kuulla Firenzen kannattajilta koko ottelun ajan. Livornon kannattajilla on ollut männävuosina rajuja yhteenottoina oikeistolaiskannattajien, kuten Hellas Veronan ja Lazion kanssa. Lazio-legenda Paolo Di Canio teki kuuluisan fasistitervehdyksensä nimenomaan Lazion ja Livornon välisessä ottelussa ja tästäkin Firenzen kannattajat jaksoivat muistuttaa livornolaisia.

Itse ottelua kuvailisin sanalla kiihkeä. Tasonsa puolesta ottelu ei noussut varsinaiseksi klassikoksi, vaikka kummallakin joukkueella oli useampia erinomaisia maalipaikkoja. Firenzen paperilla varsin seksikäs keskikentän kolmikko Aquilani-Pizarro-Borja Valero tekivät useita erittäin vaarallisia pallonmenetyksiä, joista Livornoa parempi joukkue olisi rankaissut auttamatta maaleilla. Viola piti palloa ja hallitsi peliä, mutta varsinaisille maalipaikoille joukkue ei päässyt. Livorno pakotti Violan pelaamaan laitojen kautta, ja suurin osa Fiorentinan hyökkäyksistä päättyikin keskitykseen boksiin. Giuseppe Rossi ei ole kuitenkaan oikea mies painimaan vastustajan toppareita vastaan ja näin ollen Viola ei pystynyt luomaan juurikaan todellisia maalipaikkoja ensimmäisellä puoliajalla.

Toiselle puoliajalle Vincenzo Montella oli saanut joukkueensa psyykattua parempaan vireeseen ja Viola vyöryi päälle luoden useamman hyvän maalipaikan. Livornolle avautui myös pari loistavaa maalintekopaikkaa ja kertaalleen pallo kävikin ylärimassa. Paljon kritiikkiä saanut Violan maalivahti Neto piti joukkuetta pystyssä parilla paraatipelastuksella ja kertaalleen Manchester Citystä Fiorentinaan siirtynyt toppari Savic siivosi pallon väljemmille vesille omalta maaliviivalta. Lopulta Violan painostus tuotti tulosta Gonzalo Rodriguezin puskettua pallon maaliin Borja Valeron antamasta kulmapotkusta. Ottelun mieleenjäänein tilanne nähtiin muutama minutti maalin jälkeen, kun ex-Napoli pelaaja Rinaudo ajeli loistavaa kautta pelaneen Giuseppe Rossin jaloille keskialueella. Rossin kahteen kertaan operoitu oikea polvi vääntyi ikävän näköisesti ja maajoukkueeseen takaisin noussut hyökkääjä nilkutti itkuaan pidellen suoraan pukukoppitiloihin. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut vakava polvivamma, sillä uusimman tiedon mukaan Rossi on poissa kehistä vain kuuden viikon ajan.

Ottelu oli tunnelman puolesta erinomainen, Violan Curva oli kovassa iskussa ja Suomen poliisin mukaan ottelussa nähtiin tuhansia puukkoja Violan kannattajien soihdutellessa voittomaalin jälkeen. Livornosta oli saapunut noin 200 päinen vieraskannattajajoukko, joka piti ihan hyvää meteliä ottelun ajan. Ilmoitettu yleisömäärä oli reippaat 30000, jota on kyllä hieman vaikea uskoa. Joko Violan stadikan kapasiteetti ei ole lukemani 47000 tai sitten paikalla oli reippaasti tuota enemmän populaa, sillä oman katsomo-osani lisäksi stadionilla ei ollut liiemmin vapaita paikkoja. Firenze on kyllä sympaattinen kaupunki ja Fiorentina hieno jalkapallojoukkue, joten voin hyvällä sydämellä suositella Firenzessä vierailua. Kuten sanottua, liput otteluun ovat puoli-ilmaisia ja taso ja tunnelma ovat hyvällä tasolla.