Catania

Kahden Palermossa vietetyn päivän jälkeen suuntasin kohti reissun toista asemapaikkaani, Cataniaa. Sisilia eroaa muusta Italiasta siinä, että siellä ei kannata matkustaa pitkiä matkoja junalla. Junaliikenne on keskittynyt lähinnä paikallisjunien varaan ja pidemmät matkat, kuten siirtyminen Palermosta Cataniaan, on tehty junalla lähes mahdottomaksi. Onneksi bussit kuitenkin kulkevat tunnin välein. Matka-aika on paperilla vähän alle kolme tuntia, mutta tällä kertaa bussi saapui perille kummassakin suunnassa reippaasti etuajassa. Lippu Palermon ja Catanian välille maksaa 15 euroa, meno-paluun saa 24 euron hintaan.

Palermon ja Catanian välinen bussimatka on itsessään jo kokemisen arvoinen. Sisilia on maantieteellisesti jylhä ja vuoristoinen ja maisemat tuon matkan aikana olivat sanalla sanoen todella huikeat. Välillä ulos katsoessa tuntui, että tässä olisi jossain Englannin ylämailla, lehmät ja lampaat laidunsivat, toiselta puolelta ulos katsoessa näki lumihuippuisia vuoria, toisella puolella taas loputtomalta näyttäviä uimarantoja. Näin ollen matka taittuikin nopeasti lähinnä maisemia ihaillen.

Palermon vesisateet olivat aiheuttaneet sen, että huomasin olevani kovassa flunssassa. Ääntä ei juuri ollut jäljellä ja räkää tuli sen verran, että uskoisin kärsineeni poskiontelotulehduksesta. Näin ollen olo ei ollut aivan pirtein ja mitään mahdottomia turistikierroksia en valitettavasti jaksanut tehdä. Onneksi majapaikkani oli kuitenkin ihan Catanian linja-autoaseman vieressä, joten päätin siirtyä apteekin kautta nauttimaan pienistä päivunista, jotta olisin valmis päivän koitoksiin.

Catania on Etnan juuressa sijaitseva parinsadan tuhannen asukkaan kaupunki. Catanian historia on myös pitkä, sijaintinsa vuoksi kaupunkia on kuitenkin jouduttu rakentamaan useampaan kertaan uusiksi Etnan purkauksien ja maanjäristysten vuoksi. En oikein tiennyt mitä odottaa Catanialta, lopulta voisin sanoa kaupungin olleen itselleni pienoinen pettymys. Kyseessä ei ole nimittäin mikään erityisen kaunis kaupunki. Palermosta jäi mieleen kohtalaisen hyvinvoiva ja hoidettu kaupunki, Catania sen sijaan oli täysin vastakkaisesta päästä, varsinkin keskusta-alueen ulkopuolella. Rakennukset olivat vanhoja, rumia ja huonossa kunnossa. Palermoa pidetään todella monikulttuurisena kaupunkina, mutta Cataniassa oli silmiinpistävän paljon köyhiltä vaikuttaneita eri etnisiä juuria edustavia ihmisiä. Muutenkin päälimmäiseksi mielikuvaksi jäi se, ettei kaupungilla mene kauhean hyvin. Vanha kaupunki on tietysti klassisine nähtävyyksineen upea ja pääkadun ympäristö eläväistä, mutta keskusta-alueen ulkopuolella oli sitten vähän hiljaista.

Catanian pääkatu on Via Etnea, se lähtee liikkeelle vanhan kaupungin kupeesta ja loppuu kaupungin toiselle laidalle. Catania on Palermon tapaan kohtalaisen tiivis kaupunki, siellä liikkuu mukavasti kävellen paikasta toiseen. Via Etnean kupeeseen on keskittyneet kaupungin suurimmat vaatekaupat ja sieltä löytää myös useita pieniä kahviloita. Hyviä ravintoloita Cataniasta löytyy, Palermon tapaan myös ruokapuoli on hyvin monikulttuurista ja kaupunki on täynnä useita erilaisia etnisiä ravintoloita. Vanhan kaupungin sisältä löytyy Catanian kuuluisat markkinat, joissa myynnissä on jos jonkinlaista kalatuotetta. Markkinat sulkeutuvat kahdentoista maissa päivällä, joten tuonne kannattaa suunnata heti aamupäivästä herättyään. Tarjolla on monenlaisia katuravintoloita, joista saa mainioita kalaruokia, joten tuolla kannattaa syödä halpa ja maukas lounas, jos nälkä yllättää.

Kuten sanottua, Catanian vanha kaupunki on hieno ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Kuten sanottua, Catanialla on myös kunniakas historia ja historiasta kiinnostuneille kaupungissa on kyllä paljon nähtävää. Catanian ehdoton keskus ja suurin turistikeskittymä on Piazza del Duomo. Tuomiokirkko oli valitettavasti korjauksessa ja en päässyt vierailemaan siellä sisällä, mutta kyseessä on sen verran upea rakennus, että sitä oli mukava ihailla myös ulkoa käsin. Aukiolta löytyy myös kaupungin symboliksi noussut Fontana dell’Elefante-suihkulähde, jonka uskotaan suojelevan kaupunkia Etnan purkauksilta. Nimensä mukaisesti suihkulähteen keskellä olevassa patsaassa on elefantti, joka on noussut myös Catanian jalkapallojoukkueen symboliksi. Tästä johtuen Catanian logossa on elefantin kuva ja joukkueen jonkinlainen lempinimi onkin elefantit.

Myös Catanialla on oma kaunis teatterinsa, paikallisen säveltäjäsuuruuden Vincenzo Bellini mukaan nimetty Teatro Massimo Bellini. Kyseessä ei ole ulkoisesti Palermon niin hieno pytinki kuin Palermon vastaava, mutta sisältä kyseessä on huikean hieno rakennus. En tiedä saako tuonne virallisesti mennä sisään, mutta itse livahdin avoimesta ovesta katsomaan kuuluisan rakennuksen kunnon sisältä käsin. Vuonna 1890 valmistunutta rakennusta on viime vuosina kunnostettu sisältä vastaamaan nykyajan vaatimustasoja.

Catania on yksi Italian suurimmista opiskelijakaupungeista ja kaupungin yliopistoalue onkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vuonna 1434 avattu Yliopiston päärakennus on varmasti yksi hienoimmista näkemistäni kampusalueista missään päin maailmaa. Hieman keskusta-alueen ulkopuolella korkeahkon mäen huipulla on myös upea Monastero di San Nicolò. 1500-luvulla valmistunut luostari on komealla paikalla ja rakennuksena kaunis. Luostari on nykyisin Catanian yliopiston käytössä ja siellä järjestetäänkin päivittäin erilaisia luentoja. Näin ollen rakennukseen pääsee maksutta sisään, suosittelen tuolla käymistä, rakennus on kohtalaisen kokoinen ja sokkeloinen, mutta äärimmäisen kaunis.

Cataniassa on paljon erilaisia historiallisia monumentteja, tästä johtuen kannattaa rohkeasti siirtyä pois pääkadulta hieman pienemmille sivukujille. Piazza Stesicorolla oleva roomalainen amfiteatteri on ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikka se ei hirveän hyvässä kunnossa olekkaan. Palermon tapaan Cataniassa on myös useampi kaunis puistoalue, varsinkin Giardini Bellini kannattaa käydä kokemassa. Kyseinen puutarha-alue on paikallisten suosima kuntoilu- ja ulkoilualue ja siellä on mukavan kelin sattuessa kiva nauttia vaikka kahvia ja kuuluisia sisilialaisia leivoksia.

Cataniassa riittäisi varmasti enemmänkin nähtävää vähän asiaan vihkiytymällä, mutta itse päätin toisena päivänä tehdä päiväretken lähialueiden pikkukyliin. Ensimmäiseksi vierailukohteeksi valikoitui viidentoistaminuutin junamatkan päässä oleva Acireale. Mistään ihan pienestä kylästä ei tosin voida puhua, sillä asukkaita siellä on hieman yli 50000. Acireale osoittautui todella mukavaksi paikaksi. Juna-asema on parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskusta-alueesta, mutta tuo käy hyvästä liikunnasta. Acirealen vanha kaupunginosa on todella komea. Piazza del Duomo on kaupungin/kylän ehdoton keskittymä. Itse kirkko on tietysti upea, mutta omaa silmääni mielytti erityisesti sitä ympäröivät barokkirakennukset. Duomoa ympäröivä alue on muutoinkin todella miellyttävä, se on täynnä pieniä kauppoja ja kahviloita ja hintataso on todella edullinen. Acireale on ennenkaikkea tunnettu paraatistaan, mutta oman hotellini respassa työskentelevän miehen mukaan siellä on myös alueen paras uimaranta. Kaupungissa on myös varsin komea 10000 ihmistä vetävä jalkapallostadion, jossa nykyisin Serie D:ssä pelaava S.S.D. Acireale Calcio 1946 pelaa kotiottelunsa. Nykyinen Interin päävalmentaja Walter Mazzarri muuten aloitti valmennusuransa silloin Serie C:ssä pelanneen Acirealen peräsimessä.

Acirealesta siirryin kohti Taorminan kaupunkia. Vinkkinä alueella liikkuville: Taorminaan kannattaa siirtyä bussilla, sillä juna-asema on parisen kilometriä varsinaisen kaupungin ulkopuoella. Itse kuvittelin käveleväni asemalta Taorminaan, mutta nähtyäni minkälaisesta reitistä on kyse, menin suosiolla bussilla. Taormina on äärimmäisen komealla paikalla, Joonianmeren rannalla sijaitseva vanha historiallinen pikkukaupunki. Alunperin kaupunki on rakennettu parinsadan metrin korkeuteen Monte Tauro-vuoren rinteille, mutta ajan kuluessa kaupunki laajentui aina meren rantaan asti. Taormina voidaankin jakaa kahteen osaan, alakaupunkiin ja yläkaupunkiin. Näiden välissä kulkee funikulaarihissit viidentoista minuutin välein.

Taormina on todellisen turistirysän maineessa, mutta tähän aikaan vuodesta tuolla sai oleskella aika rauhassa. Varsinkin yläkaupunki on paikallisten rikkaiden ihmisten suosiossa ja hintataso on hieman tavallista korkeampi. Olin varautunut kuitenkin pahempaan, ehkä hintatason ”alhaisuus” johtui siitä, että turisteja ei ollut liikenteessä kauheasti ja näin ollen tarvetta ylihinnottelulle ei ollut. Maisemat Taorminan yläkaupungista ovat sykähdyttävän kauniit. Taorminakin on vanha kaupunki ja siellä on mm. erittäin komea kreikkalainen amfiteatteri. Taorminasta lähtee myös useita kävelyreittejä, joita on kehuttu. Tarkoituksenani oli kävellä joku reitti läpi, mutta olo oli niin flunssainen, että tämä suunnitelma piti valitettavasti perua.

Keskiviikkona ohjelmassa oli tosiaan kahden Etelä-italialaisen joukkueen, Catanian ja Napolin välienselvittely. Kotijoukkue Catanian kausi on ollut suorastaan katastrofaalinen, viime kaudella tosissaan europaikoista taistellut joukkue on jumittunut vahvasti sarjan hännille. Genoassa floppaamassa käyneen seuralegenda Francesco Lodin paluu Tammikuussa käänsi hetkellisesti joukkueen kurssia, mutta viimeisestä viidestä ottelusta saldona on ollut vain yksi piste ja näin ollen putoamisviivan yläpuolelle on karannut jo kuuteen pisteeseen. Tuon saavuttaminen ei tietysti ole urakka eikä mikään, mutta joukkueen vireessä pitäisi tapahtua radikaali muutos.

Napoli on pelaamassa ihan kelvollista kautta. Sarjassa joukkue on ollut käytännössä koko kauden ajan tukevasti kolmantena heti loistokautta pelaavien Juventuksen ja Roman takana. Kovasti europeleihin tähdännyt Napoli tippui kuitenkin täpärästi UCL:n kuolemanlohkosta ja Eurooppaliigasta tuli noutaja Portoa vastaan puolivälierissä. Vaikka Napoli menikin häviämään kotonaan Fiorentinalle, vaikuttaa vahvasti siltä, että kolmassija on betonoitu ja loppu kauden tavoitteksi joukkue voikin ottaa Coppa Italian voittamisen. Roomassa pelattavassa finaalissa vastaan asettuu juuri sarjassa neläntenä oleva Fiorentina.

Catanian pelaa ottelunsa Angelo Massimo nimisellä yleisurheilustadionilla. Paljon on tämänkin blogin kirjoituksissa tullut kehuttua Italian jalkapallostadioneita, mutta nyt kyseessä on kyllä rehellisesti sanottuna todella huono stadikka. Vuonna 1937 rakennettu stadion on todella huonossa kunnossa, ja ennen kaikkea se ei sovellu jalkapallon seuraamiseen edes vähää alusta. Katsomot koostuvat kahdesta osasta, päätyjen alakatsomot ovat niin loivat ja matalat, että niistä on lähes mahdoton seurata ottelua. Tästä johtuen Napolin tapaan ihmiset änkevät ylätasanteelle, josta sentään ottelun seuraaminen onnistuu. Tällä kertaa stadikalla oli ihan kivasti porukkaa, vieraskannattajien karsinaa lukuunottamatta stadion oli melkoisen täynnä. Catania julkaisi tuossa muutama viikko sitten suunnitelmat oman uuden stadionin rakentamiseen, Angelo Massimon kokeneena tuota ei vi pitää kuin hyvänä päätöksenä.

Olen nähnyt elmäni aikana usemman sata jalkapallo-ottelua, mutta Catania-Napolin ensimmäinen puoliaika on varmasti hämmentävin näkemäni 45-minuuttinen jalkapallostadionilla. Tullessani stadionille ihmettelin Napolin pelaajien saamia aploodeita, aluksi kuvittelin että Catania on täynnä Napolin kannattajia, mutta totuus valkeni kotijoukkueen pelaajien astellessa kentälle. Koko stadion vihelsi ärhäkästi joukkueella ja pelaajat saivat kuulla jos jonkinmoisia solvauksia. Ensimmäisen puoliajan alkaessa koko kotiyleisö vihelsi joka kerta Catanian pelaajan koskiessa palloon. Ilmeisesti epäonnistuneen kauden suurimmaksi syypääksi on nimetty ensi kaudeksi Napoliin siirtyvä Argentiinan maajoukkuemaalivahti Mariano Andujar. Joka kerta kaverin potkaissessa maalipotkua koko katsomo huusi kovaan ääneen homoa ja huoraa. Napolin pitäessä palloa kotiyleisö hurrasi jokaisen onnistuneen syötön jälkeen ja jokaista Napolin maalia juhlittiin kun kotijokkueen voittoa.

Ottelun hämmentävyys ei rajoittunut pelkästään pelin ulkopuolisiin seikkoihin. Catania on aina ollut Napolille valloittamaton linnake, joukkueet ovat kohdanneet Cataniassa 12 kertaa eikä Napoli ole onnistunut voittamaan näistä otteluista yhtäkään. Itseasiassa Napoli on onnistunut tätä ottelua ennen maalinteossa Cataniassa vain neljässä ottelussa, mutta tällä kertaa tämä ei tuottanut joukkueelle ongelmia. Ottelun kuva oli alusta asti selkeä, Catania piti palloa ja Napoli iski vastaan. Napolin vastaiskut olivat todella vaarallisia, vikkeläkinttuinen Insigne oli pistää pallon ensimmäistä kertaa Catanian maaliin jo reilun minuutin pelin jälkeen. Napolilla oli ensimmäisellä puoliajalla ehkä kolme todellista maalipaikkaa, mutta lukemat olivat silti 0-4. Duvan Zapata teki uransa kaksi ensimmäistä liigamaalia todella helppojen merkkausvirheiden jälkeen. Callejon pääsi pistämään pallon tyhjään maaliin Andujarin törmättyä kuudentoista alueen rajalla oman puolustajansa kanssa. Monipuolisuusihme Henrique teki neljännen maalin melkein sivurajalta ihmeellisen volleyn avulla.

Catanialla taasen oli kymmenkunta selkeää maalipaikkaa, mutta kolme ylärimaa lähemmäs maalia ei joukkue päässyt. Varsinkin vikkeläkinttuinen Keko oli jatkuvasti Napolin puolustuksen riesana, mutta jos tyhjästä maalista ei saa vetoa kohti maalia, niin ainakaan tarjoilusta ei saa valittaa. Catanian hyökkääjien viimeistely-yrityksistä paistoi kyllä itseluottamuksen puute ja suoranainen tuska nykytilanteesta. Muutenkin kotijoukkueen vihamielisyys näkyi kyllä pelaajien otteista. Varsinkin maalivahti Andujar oli aivan pihalla tehden muutaman aivan käsittämättömän virheen. Ammattilaisten tietysti pitäisi pystyä pelaamaan olosuhteista välittämättä, mutta pelaajatkin ovat ihmisiä ja tällainen todellinen pannkakkukausi on varmasti todella vaikeasti käsiteltävissä.

Puoliajalla Catanian Curva yritti päästä kentälle, mutta kentän ja katsomon välissä ollut aita ja iso lauma poliiseja esti tämän yrityksen. Tämän jälkeen kaverit päättivät sytyttää katsomon palamaan, en tarkalleen tiedä mitä siellä poltettiin, mutta komealla liekillä tuo ainakin paloi. Puoliajalla käytännössä puolet Curvasta myös poistui katsomosta mikä aiheutti sen, että toisella puoliajalla ei päästy nauttimaan tunnelmasta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Toisella puoliajalla Napoli lopetti pelaamisen käytännössä kokonaan. Catania hallitsi ja pääsi ihan kiitettäville maalipaikoilla ja lopulta onnistui maalinteossa, kun toppari Fabian Monzon ei enää edes teoriassa voinut epäonnistua päästessään sohimaan pallon maaliin lähes maaliviivan paikkeilta. Andujar esiintyi surkeasti, mutta myöskään Pepe Reina oli kaukana vakuuttavasta. Ensimmäisellä puoliajalla meinasi lahjoittaa holtittomalla vastaantulollaan maalin kotijoukkueelle ja toisella puoliajalla pomputteli varsin pahaenteisesti muutaman helpohkon kaukolaukauksen kanssa. Vastapainona tosin sitten muutama todellinen paraatipelastus, varsinkin Lodin kaukolaukauksen poimiminen ylänurkasta oli todellista highlight-kamaa. Catania iski vielä kertaalleen, mutta missään vaiheessa ei näyttänyt todella siltä, että tästä saataisiin aikaan vielä kunnon ottelua. Catanian maalien jälkeen oli mukava seurata ihmisten reaktioita, primitiivisenä reaktiona käytännössä jokainen juhli maalia parin sekunnin ajan, ennen kuin tajusivat ettei tänään saa juhlia ja alkoivat sen jälkeen jälleen viheltää omille.

Napoli tosiaan onnistui vihdoin karistamaan Catanian kirouksen niskastaan vakuuttavalla 4-2 vierasvoitolla. Catania on kyllä tällä hetkellä niin kovassa kriisissä, että on vaikea nähdä joukkueen kampeavan itseään enää kuiville tämän kauden aikana. Kannattajien mitta on selkeästi ylittynyt ja heidän turhautumisensa vaikuttaa taas joukkueen peliesityksiin kentillä. Italiassa kannattajien arvovalta on todella suuri ja Catanian nykytilanne on yksi esimerkki siitä, mitä tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa. Jos olisin seurapomo, koittaisin hieroa jonkinlaista sopua kannattajien ja pelaajien välillä, joukkue vaatii tällä hetkellä kaiken tuen viimeiseen kahdeksaan liigamatsiin. Puotaminen on todennäköistä, mutta otteluita on vielä jäljellä useampi ja pisteitä jaossa riittävä määrä suureen selviytymistarinaan.

Palermo

Jo siinä vaiheessa, kun vaihtoon lähtemiseni varmistui, oli Sisilia yksi niistä kohteista, joihin minun oli pakko päästä vierailemaan. Tämän kauden otteluohjelmia selaillessani silmiini osui arkikierros, jolloin sekä Palermolla että Catanialla oli kotiottelut. Iloiseksi yllätykseksi jokaisen meidän ystävä, Ryanair lentää kolme kertaa viikossa väliä Genova-Trapani. Ryanairin masinoimat Italian sisäiset lennot ovat yleensä todella halpoja, joissain tapauksissa jopa huomattavasti halvempia kuin vastaavat junareitit. Tällä kertaa edes-takaisista lennoista jouduin pulittamaan vaivaiset 35 euroa, joten lähtemispäätös oli helppo tehdä.

Lähdin matkaan tiistai-aamuna kello 8.00. Nopean googlettelun perusteella Trapani, johon lentoni suuntautui, ei ole mikään varsinainen turistipaikka, joten päätin siirtyä samantien ensimmäiseen asemapaikkaani, Palermoon. Trapanin lentokentän ja Palermon välillä liikennöi parin tunnin välein busseja, joiden hinta on 11 euroa suuntaansa. Aikatauluni oli kohtalaisen tiukka, sillä lennon laskeutumisajasta bussin lähtöön oli vain kymmenisen minuuttia aikaa. Kokemuksesta tiesin kuitenkin, että Ryanair laittaa lähes aina lentoaikoihin ilmaa, ja tälläkin kertaa Trapaniin saavuttiin fanfaarien soidessa etuajassa saapumisen kunniaksi.

Palermo on Sisilian suurin kaupunki, asukkaita siellä on lähteistä riippuen noin 700 000 kappaletta. Populäärikulttuurissa Palermo yhdistetään lähinnä Mafiaan, mutta todellisuudessa Palermon on komean historian omaava kaunis ja merkittävä satamakaupunki. Historiansa myötä Palermo on ennen kaikkea tunnettu arkkitehtuuristaan ja erinomaisesta keittiöstään. Palermo on Italian suurkaupungiksi todella halpa, ravintolat pahimpien turistialueiden ulkopuolella myyvät erinomaisia lounaita ja päivällisiä reippaasti alle kymmenen euron hintaan. Myös hotellit ovat Italian yleistä hintatasoa halvempia, itse luulin majoittuvani hostellissa, mutta todellisuudessa käytössäni oli neljän hengen hotellihuone aamupalalla. Maaliskuu ei ole Sisilian kovinta turistiaikaa ja sen kyllä huomasi. Olin oman hotellini ainoa asukas, eikä katukuvassa muutoinkaan näkynyt tai kuulunut turisteja.

Sisilian ilmastoa kehutaan kovasti, mutta omalle kohdalleni osui äärimmäisen surkeat säät. Ensimmäinen päiväni Palermossa meni käytännössä kokonaan pilalle aivan hirvittävän kaatosateen vuoksi. Vettä tuli päivän mittaan niin kovaa, että illan ottelu oli peruuntumisvaarassa vielä muutamaa minuuttia ennen ottelun aloituspotkua. Siirryttyäni Cataniaan ilma vähän parani, mutta näin ensimmäistä kertaa todella auringon vasta tänään palatessani Trapanin lentokentälle.

Napoli oli kaikessa hienoudessaan ja kauneudessaan todella kaaottinen kaupunki, joten odotin pelonsekaisin tuntein Palermon meininkiä. Kaupunki oli kuitenkin täysin erilainen, kun osasin odottaa. Itselleni päälimmäisenä mieleen jäi kuva kohtalaisen organisoidusta kaupungista. Nähtävyydet oli helppo löytää, sillä kaupungissa on selkeät ohjeet siitä mihin pitää mennä päästäkseen tietyn kirkon tai aukion luo. Julkinen liikenne oli erittäin toimivaa, linjoja oli paljon ja bussit olivat Italian yleistä käytäntöä vasten aina ajoissa. Liikennekkin oli sellaista, että voisin hyvinkin kuvitella vuokraavani auton, jonka kanssa olisi helppo liikkua pikkukylästä toiseen. Sisilian todelliseen tutustumiseen tosiaan suosittelen auton vuokraamista, julkiset kulkevat hyvin, mutta kaikkialle niillä ei pääse järkevin matkustusajoin.

Palermo oli muutenkin todella suuri positiivinen yllätys. Kaupunki muistutti monella tapaa nykyistä asuinkaupunkiani Genovaa. Kumpikin kaupungeista on historiallisesti merkittävä satamakaupunki, jossa on iso, kaunis historiallinen vanha kaupunki. Kahden päivän kokemuksella voisinkin jakaa Palermon kahteen osaan, Terazza De Maren rantabulevaardiin ja satama-alueeseen sekä vanhaan kaupunkiin.

Palermon juna-asema on strategisesti loistavalla paikalla. Aivan juna-aseman vierestä alkaa Palermon kooltaan todella iso vanha kaupunki, jossa on todella paljon nähtävää. Tuolla pystyisi viettämään helposti päivän ilman suurempia suunnitelmia vain lukuisia uskomattoman kauniita vanhoja rakennuksia ihaillen. Palermo on iso kaupunki, mutta oikeastaan kaikki turistin kannalta tärkeät paikat ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Palermossa on muutama pääkatu, joiden ympärille kaupat ja nähtävyydet sijoittuvat.

Oma majapaikkani sijaitsi yhdellä Palermon pääkaduista, Vittoria Emmanuelen varrella aivan kuuluisan Quatro Canti-aukion välittömässä läheisyydessä. Viralliselta nimeltään Piazza Viglienana tunnettu aukio neljästä barokkiaikaisesta rakennuksesta, joiden yhteyteen on rakennettu erinäköisiä patsaita ja suihkulähteitä. Aivan Quatro Cantin vieressä on myös pari vierailemisen arvoista todella näyttävää kirkkoa.

Parin sadan metrin päässä Quatro Canti-aukiosta sijaitsee yksi Palermon kuuluisimmista rakennuksista, Teatro Massimo. Kyseessä on erittäin komea rakennus ja samalla Euroopan kolmanneksi suurin oopperatalo Pariisin ja Wienin vastaavien jälkeen. Vuonna 1897 avattu teatteri on rakennettu Sisilian klassista arkkitehtuuria kunnioittaen. Populaarikulttuurissa se tunnetaan parhaiten siitä, että Kummisetä elokuvatrilogian viimeiset kohtaukset on kuvattu sen sisälle. Rakennukseen on käsittääkseni mahdollista päästä myös sisälle, mutta itse tyydyin ihailemaan sitä ulkoa käsin. Teatro Massimon edestä alkaa myös alue, jota paikalliset kutsuvat Palermon yöelämän suurimmaksi keskittymäksi. Tarjolla oli monenlaisia pieniä ja viihdyttäviä baareja, joissa yhdessä kävin syömässä tähän astisen matkani kattavimman apertivon. Minulle opetettiin kielikurssillani, että mitä etelämmäksi tullaan, sitä huonommaksi apertivot muuttuvat. Tämä myytti ei pidä tämän kokemukseni perusteella lainkaan paikkaansa.

Palermossa on myös erittäin hieno katedraali. Palermon katedraalin sanotaan edustavan Sislialle ominaista rakennustyyliä puhtaimmillaan. Itse en tosiaan ole mikään arkkitehtuurin asiantuntija, mutta kyseinen kirkko oli ainakin ulkopuolelta muita näkemiäni kirkkoja koristeellisempi. Kyseisen kirkon raknnus alkoi jo 1100-luvulla, jonka jälkeen se on valmistunut pikku hiljaa nykyiseen muotoonsa. Kirkon ympärille levittäytyy varsin mukava puistoalue, jonka ympärillä on monenlaisia pieniä ravintoloita ja kahviloita.

Noin pari kilometriä Palermon varsinaisen keskusta-alueen ulkopuolella sijaitsee Cappuccinin katakombit. Kyseinen paikka on mahdollisesti Palermon vierailluin museo, eikä syystä. Kolmen euron sisäänpääsymaksulla pääsee sisään 1600-luvulla rakennetun pienen luostarin hautausmaalle. Ihan perheen pienimmille en paikkaa suosittele, sillä kyseessä on kohtalaisen pelottava mesta. Kyseinen hautausmaa on täynnä käsittämättömän hyvässä kunnossa olevia ihmisten ruumiita. Luurangot ovat tosiaan aivan uskomattomassa kunnossa ottaen huomioon niiden kunnioittavan iän.

Kuten sanottua, Palermo on iso satamakaupunki ja sen ranta-alue on todella viihdyttävä. Palermon satama-alue tuhoutui lähes kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa, ja se jouduttiin rakentamaan kokonaan uusiksi. Tästä johtuen alue on todella kaunis ja hyvässä kunnossa. Rantabulevaardi Terraza A Mare on mukavaa kävelyaluetta, sieltä voi ihailla lukuisia vanhan kaupungin kauniita rakennuksia ja vuorten ja meren ympäröivää lähialuetta. Palermossa on myös useita todella kauniita puistoja, ranta-alueen Orto Botanico on ehdottomasti vierailemisen arvoinen mesta. Palermossa kannattaa myös vierailla kaupungin lukuisilla markkinoilla. Varsinkin Capo ja Ballardo ovat vieraisemisen arvoisia mestoja, vilskettä ja vilinää todellakin riittää!

Jalkapalloahan Palermoon kuitenkin mentiin katsomaan. Kotijoukkue Palermo tippui värikkäiden vaiheiden jälkeen täksi kaudeksi Serie B:n. Palermon seurapomo Maurizio Zamparini on yksi jalkapallomaailman värikkäimmistä persoonista. Vuonna 2002 seuran ostanut liikemies nosti rahoillaan seuran takaisin Serie A:n, mutta mies on ennenkaikkea tullut tunnetuksi lyhyestä temperamentistaan ja jatkuvista valmentajanvaihdoksista. Zamparinin erikoisuus on saman valmentajan palkkaaminen takaisin potkujen jälkeen. Monien tilastojen perusteella Palermon valmentajapesti on koko jalkapallomaailman tuulisin. Tällä kaudella pelaajalegenda Gennaro Gattuso otti ohjat ja tavoitteena oli nostaa joukkue takaisin pääsarjatasolle. Joukkueen alkukausi ei kuitenkaan ollut tuloksellisesti kovin vahva, ja Gattuso saikin kyseenalaisen kunnian olla seuran 28. potkut saanut valmentaja Zamparinin 11 vuotisen seurajohtajauran aikana. Joukkueen uudeksi valmentajaksi nimitettiin littisjunttinakin tunnettu Giuseppe Iachini, jota muuan Perparim Hetemaj saa kiittää pääsarjaurastaan Italiassa. Iachinin johdolla joukkue on pelannut vakuuttavasti ja Palermo johtaakin Serie B:ta kymmenellä pisteellä. Näin ollen suora sarjanousu on jo käytännössä varmistunut.

Sienassa asumani kuukauden aikana en valitettavasti ehtinyt nähdä kaupungin ylpeyden pelaavan kertaakaan, joten siksi olinkin mielissäni päästessäni katsomaan Sienan peliä. Vanha sananlasku kuuluu, että sarjataulukko ei valehtele. Italiassa se ei usein pidä paikkaansa, sillä varsinkin Serie B:ssä erilaiset pistevähennykset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pahoihin talousvaikeuksiin joutuneelta Sienalta vähennettiin Tammikuussa seitsemän pistettä, mutta joukkue on silti yhä mukana nousutaistelussa. Vastakkain olikin puhtaasti ”oikeita” pisteitä katsottaessa Serie B:n tämän kauden kaksi parasta joukkuetta, sillä ilman pistevähennyksiä Siena olisi Palermon pahin haastaja tämän kauden sarjan mestaruuskamppailussa. Palermo on Zamparinin tuella taloudellisesti kohtalaisen vahva seura ja joukkue ei juurikaan muuttunut sarjaportaan vaihduttua. Kasassa onkin todella nimekäs joukkue, joka vähemmän yllättäen on dominoinut kohtalaisen selkeästi tämän kauden Serie B:tä. Joukkueen avauskokoonpano on täynnä Serie A-seuraajille tuttuja nimiä, ehkä suurin tähti on jatkuvasti Italian suurseuroihin yhdistettävä Uruguayn maajoukkuehyökkääjä Abel Hernández.

Palermo pelaa ottelunsa vuoden 1990 MM-kisoihin remontoidulla Stadio Renzo Barberalla. Stadikka sijaitsee viitisen kilometriä kaupungin keskusta-alueen ulkopuolella, mutta bussit kulkevat aivan stadionin viereen. Kyseessä on upea ja Italian mittakaavalla todella hyvässä kunnossa oleva stadikka. Kapasiteetiltaan stadion on hieman liian iso Serie B-matseihin, mutta ensi kaudella pääsarjassa meininki on varmasti erilaista. Tiistaina tosiaan satoi vettä aivan käsittämättömän kovaa ja tämä valitettavasti näkyi hieman stadionin yleisömäärässä. Serie B:n kärkiottelua oli tullut seuraamaan arviolta kymmenisen tuhatta kannattajaa ja ottelun tunnelma ei valitettavasti noussut aivan odottamalleni tasolle. Palermon kannattajat ovat kuitenkin tunnettuja intohimoisuudestaan ja Palermon Curva Nord pitikin ihan hyvää mökää yllä koko ottelun ajan.

Itse ottelu ei tarjonnut minkäänlaisia hienouksia. Ilma oli tosiaan kammottava ja koko päivän kestänyt rankka vesisade oli muuttanut kentän paikkapaikoin lähes pelikelvottomaan kuntoon. Odotetusti kumpikaan joukkue ei edes pyrkinyt pelaamaan kaunista jalkapalloa ja peli näyttikin näkökannasta riippuen parhaimmillaan tai pahimmillaan perinteiseltä brittijalkapallolta. Palermo oli ottelun ensimmäisellä puoliajalla kuskin paikalla, mutta Siena kuitenkin onnistui siirtymään ottelussa 1-0 johtoon. Hyvän matsin pelannut kokenut Guillermo Giacomazzi vapautti Sienan yksinäisenä kärkenä pelanneen superjunnu Valerio Rossetin läpiajoon, eikä läpimurtokauttaan pelannut 19-vuotias Sienan oma kasvatti epäonnistunut. Siena ei kuitenkaan saanut kauaa nauttia johtoasemastaan, sillä ottelun selkeästi paras pelaaja Kyle Laffery tasoitti ottelun kulman jälkitilanteesta noin puolen tunnin pelin jälkeen. Lafferty on siitä harvinainen brittipelaaja, että hän selkeästi viihtyy Italiassa ja yhden matsin otannalla kyseessä on tämän hetken Palermon suosituin pelaaja kannattajien keskuudessa. Kolossaalinen Lafferty dominoi ilmakaksinkamppailua, mutta klassisen kliseen mukaan kyseessä on myös kokoonsa nähden tekninen pelaaja, joka aiheutti jatkuvasti ongelmia Sienan puolustuksella. Huuhkajat kohtaavat tulevissa EM-karsinnoissa Pohjois-Irlannin, ja Moisander ja kumppanit saavat kyllä olla todella tarkkana Laffertyn kanssa.

Ottelun toisella puoliajalla Siena ei enää halunnut ja Palermo ei osannut hyökätä. Vierasjoukkue tuntui tyytyvän nousukamppailun kannalta tärkeään vieraspisteeseen ja antoi suosiolla pallonhallinnan kotijoukkueelle. Palermo kyllä yritti kovasti, mutta ei juurikaan päässyt vaarallisiin maalipaikkoihin. Lafferty aiheutti koko ajan hämmennystä hyökkäyspäässä, mutta hänen kärkiparinaan pelannut A. Stevanović ei vakuuttanut edes vähää alusta. Sisilialaiset tuntuivat suomalaiseen silmään olevan varsin teatraalista porukkaa. Kannattajat turhautuivat kotijoukkueen saamattomuuteen ja vieressäni istunut noin 70-kymppinen vanha herrasmies esittelikin noin 15-minuutin mittaisen monologin ottelun surkeudesta. Lopussa vaihdosta kentälle tullut Hernandéz meinasi tehdä voittomaalin, mutta kohtalaisen vakuuttavasti esiintynyt vierasjoukkueen maalivahti Lamanna vei tällä kertaa pidemmän korren.

Kaikenkaikkiaan Palermosta jäi päälimmäisenä mieleen todella positiivinen kuva. Hintataso oli edullinen ja nähtävää oli vaikka kuinka paljon. Kaksi päivää ei luonnollisesti ollut millään tapaa riittävä aika koko kaupungin läpikäymiseen, mutta mielestäni sain ihan hyvän kuvan kaupungista. Ihmiset Sisiliassa ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Vierailin matkan aikana tosiaan myös Cataniassa, mutta siitä lisää seuraavassa blogipostauksessa.