Torino

Olin henkisesti varautunut siihen, että en pääse vierailemaan Italian suurimman, kauneimman ja myös sen vihatuimman seuran, eli Juventuksen kotistadionilla. Juventuksen uusi stadion on kooltaan kohtalaisen pieni ja näin ollen se on myös käytännössä täynnä jokaisessa Juventuksen ottelussa. Tiesin toki, että Juventus myy lippujaan listicketin kotisivuilla, mutta normaalisti liput ovat myynnissä vain tessera di tifosin omaaville henkilöille. Näin ollen olikin äärimmäisen iloinen yllätys huomata, että Juventus on alkanut laittamaan lippujaan myös avoimeen myyntiin. Juventuksen eurotaival Mestareiden Liigassa jäi tänä(kin) vuonna kohtalaisen lyhyeen ja joukkue joutui jatkamaan euro-otteluitaan Mestareiden liigan sijaan euroliigassa. Pientä porkkanaa toki löytyy, sillä tämän vuoden turnauksen finaali pelataan Juventuksen kotistadionilla, joten lähtökohtaisesti uskoisin joukkueen haluavan mennä tänä vuonna tässäkin turnauksessa päätyyn saakka. Torstaina pelattuun ensimmäisen pleijarikierroksen otteluun turkkilaista Trabzonsporia vastaan liput irtosivat ilman suurempia ongelmia. Valitsin tällä kertaa strategiseksi paikakseni Juventuksen koti-Curvan viereisen katsomonosan ja lipuista jouduin kustantamaan kohtalaisen edullisesti vain parikymmentä euroa.

Iloinen yllätys oli myös se, että Genovan ja Torinon välillä kulkee tunnin välein paikallisjunia. Kuten tässäkin blogissa on jo moneen kertaan käyty läpi, junien hinnoittelu Italiassa riippuu täysin junatyypeistä paikallisjunien ollessa se edullisin vaihtoehto. Yhdensuuntainen lippu kustansi yhdeksän euroa ja matka-aika oli hieman alle pari tuntia, joten Genova-Torino välillä pystyy halutessaan tekemään myös mukavia päiväreissuja. Mulle ei ole ihan täysin auennut, että miksi tämä reitti on niin paljon halvempi kuin esimerkiksi Genova-Milano, joka on kilometrimäärältään muutamaa kymmentä kilometriä lyhyempi. Noh, lompakkoni ei kuitenkaan ole pohjaton, joten nämä halvat junamatkat otetaan aina ilolla vastaan.

Olen käynyt isäni ja veljeni kanssa Torinossa kertaalleen katsomassa Juventuksen ja Ajaxin välistä euroliigan ottelua nelisen vuotta sitten. Tuolloin Juventus ei ollut tasoltaan lähelläkään sitä, mitä se on tällä hetkellä. Joukkue pelasi ottelunsa Torinon Olympiastadionilla, sillä oman stadionin rakennustyöt olivat vielä kesken. Joukkue ei muutenkaan ollut vielä toipunut calciopoli-skandaalin myötä tulleesta Serie B-keikasta ja kentällä oli useita Juventuksen mittakaavalla keskinkertaisia pelaajia. Olimme tuolloin vain yhden päivän Torinossa ja minulle ei jäänyt kauhean hyvää kuvaa kaupungista. Tuolloin liikuimme lähinnä keskusta-alueen ulkopuolella ja lukemieni juttujen perusteella Torinoa pidetään äärimmäisen kauniina kaupunkina.

Päivän Torinossa käveltyäni mielipiteeni ei olisi voinut juuri enempää muuttua. Torino kostautui äärimmäisen kauniiksi ja viehättäväksi kaupungiksi. Alppien pääkaupunkia ei turhaan ole nimitetty hieman epäitalialaiseksi kaupungiksi, sillä kaupunki on täynnä erittäin kauniita bulevaardeja, patsaita ja puistoja. Olin tehnyt etukäteen suunnitelmia siitä, mitä haluan tehdä, mutta nuo muuttuivat useaan otteeseen huomatessani ympärilläni äärimmäisen kauniita rakennuksia, autioita ja patsaita. Varsinkin Piazza Castello ja sitä ympäröinyt alue jäi positiivisella tavalla mieleeni, yksi hienoimmista ja kauneimmista yksittäisistä paikoista, joita olen Italiassa nähnyt.

Mole Antonelliana on ehkä Torinon kuuluisin maamerkki. Kuuluisan arkkitehdin Alessandro Antonellin suunnittelema rakennus on Italian yhden ja kahden sentin kolikon kääntöpuolella. Alunperin synagoogaksi rakennettu rakennus toimii nykyään Italian elokuvahistorian museona. 121-metriä korkea rakennus on myös maailman korkein museo. Rakennuksen merkityksestä kertonee kaiken myös se, että sen mukaan on nimetty ensi viikonloppuna pelattava tulikuuma kaupungin kahden suurimman seuran välinen Torinon derby. Opiskelijakortilla sisäänpääsy maksoi kuusi euroa, maailmankuuluun torniin pääsi maksamalla kolme euroa lisää.

Itse museo on kooltaan valtava. Kerroksia on useampia ja ne on jaoteltu erilaisiin elokuvallisiin teemoihin. Aluksi esiteltiin modernin elokuvan historia sekä erilaisia laitteita, joilla noita ensimmäisiä elokuvia on tehty. Luonnollisesti mahdollista oli myös katsella yhtä maailman ensimmäisistä mykkäfilmeistä ”Juna saapuu asemalle”. Asiasta kiinnostuneille näytillä oli myös maailman ensimmäisiä eroottisia filmejä ja kuvia, luonnollisesti punaisten lyhtyjen valossa. Seuraavassa kerroksessa esiteltiin niin Italian kuin maailman merkittävimpiä elokuvia, näyttelijöitä ja ohjaajia. Näytillä oli mm. pukuja alkuperäisistä Star Wars elokuvista ja muuta todella mielenkiintoista oheiskrääsää. Museossa oli myös tuhansia äärimmäisen näyttäviä ja legendaarisia elokuvajulisteita, joita tällainen osa-aikainen elokuvafriikki bongaili mielellään. Alakerrassa tarjolla oli myös erilaisia teemahuoneita, joissa esiteltiin erilaisten elokuvagenrejen historiaa ja keskeisimpiä merkkiteoksia. Lopuksi näköalatasanteelle lippunsa ostaneille oli tarjolla hissikyyti rakennuksen huipulle. Näköalat olivat aikamoiset, tuolta kaupunkia katsellessani hahmotin ensimmäistä kertaa todella sen miten isosta kapungista on kyse.

Bongasin kartalta, että Torinossa on myös Italian urheilumuseo. Kartta mukaan museo oli lähellä, mutta lopulta kävelymatka tuonne oli aikamoinen. Museo sijaitsee Torinon olympiastadionin sisällä, mahdollista on ostaa lippu pelkästään museoon sekä museoon ja stadionkierrokselle. Koska olen jo kertaalleen vieraillut stadionilla, päätin tällä kertaa tyytyä vain museokäyntiin. Museolla oli jonkinmoinen tarjousviikko meneillään ja sisään pääsi vaivaisella kahdella eurolla. Museo ei ollut mikään valtavan iso, mutta se tarjosi erinomaisen läpileikkauksen Italian menestyksekkääseen urheiluhistoriaan. Näytillä oli lukuisia vanhoja jalkapallopaitoja ja muuta urheiluun liittyvää tavaraa. Televisiosta pystyi katselemaan legendaarisia pätkiä vanhoilta hyviltä ajoilta, tuolta on bongattavissa mm. Martti Vainio ja vahingossa lenkkipolulta erinäisiä hormooneja löytänyt vanha teini-idoli Markus Pöyhönen.

Mutta jalkapalloahan tarjolla oli myös. Italian ylpeys Juventus sai siis vastaansa kohtalaisen keskinkertaista kautta pelaavan Trabzonsporin. Turkin cupin kautta europeleihin selvinnyt joukkue on kotimaansa liigan turvallisessa keskikastissa kymmenentenä. Juventus lähti siis lähtökohtaisesti ottelupariin megasuosikkina, joskin vieraspeli Turkissa ei varmasti tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä. Juventuksella on tulevana Sunnuntaina edessä tosiaan äärimmäisen iso ja tärkeä peli paikallisvastustaja Torinoa vastaan, joten odotin mielenkiinnolla sitä minkälaisella kokoonpanolla Juventus otteluun lähti. Lopulta kehissä oli kohtalaisen vahva joukkue, pelikunnossa olevista pelaajista oikeastaan vain kannattajien uusi suursuosikki Arturo Vidal, Fernando Llorente sekä mulkku-Lichtsteiner aloittivat penkillä.

Odotin innolla näkeväni Juventuksen upouuden Juventus Stadionin, joka kuvien ja televisiosta nähtyjen matsien perusteella vaikutti upealta ja tunnelmaltaan loistavalta stadionilta. Stadion sijaitsee aikamoisen matkan päässä keskustasta, oma hotellini oli strategisesti ihan hyvällä paikalla keskusta-alueen ja stadionin puolessa välissä. Bussit kulkevat, joskin ei kauhean usein. Vähemmän yllättäen tälläkin kertaa bussikuski yritti tehdä ennätystä bussiin mahtuvien ihmisten määrässä. Samalla kuski kaahasi aivan hemmetin kovaa, joka aiheutti sen, että puolet ihmisistä olivat nelinkontin maassa jossain vaiheessa bussimatkaa. Itse onnistuin paluumatkalla eksymään, sillä en ottanut maamerkkejä bongaillessani huomioon sitä, että paluumatkalla bussin ikkunat olivat täysin huurussa ja en nähnyt pätkääkään muun maailman menosta. Noh, jäin sitten pois isolta näyttäneellä asemalla ja nappasin taksin hotellille. Hintaa kertyi kahdeksan euroa, joten ihan lähelle hotellia en onnistunut pääsemään.

Stadion oli vähintään niin upea, kuin osasin odottaa. Äärimmäisen jyrkkä ja Italiassa harvinaiseen tapaan nimenomaan jalkapallokäyttöön tarkoitettu stadion lähentelee täydellistä. Jyrkkyys mahdollistaa sen, että oikeastaan jokapuolelta stadionia näkee kentän hyvin. Stadikka on katettu, joten sateellakaan ei tarvitse kastua. Kulmissa olleet tolpat vähän haittasivat näkökenttääni, mutta eipä tuollaisista pikkuseikoista viitsinyt harmiintua. Vieressä ollut Juventuksen koti-Curva oli tupaten täynnä, mutta pettymyksekseni siellä ilmeisesti protestoitiin jotain vastaan, sillä Curva oli hiirenhiljaa koko ensimmäisen puoliajan. Toisella puoliajalla kuultiin sentään muutana chantti, mutta meininki oli kaukana odottamastani. Tarkempaa syytä protestille en tiedä, liekö kyseessä sitten putoaminen UCL-peleistä ja siitä aiheutunut pettymys? Turkista oli odotusten mukaisesti saapunut ihan kivan kokoinen vierasmobi, joka piti hyvää mölöä koko otteun ajan. Noin tunnin kohdalla nähtiin myös ihan komea pyroshow. Suomessa tuon jälkeen olisi varmaan suljettu koko pääsarja pariksi viikoksi, mutta tällä kertaa täällä selvittiin parin minuutin juomatauolla. Stadikka ei tällä kertaa ollut aivan täynnä, 41000 vetävälle stadikalle oli saapunut virallisen ilmoituksen mukaan sellaiset 36000 ihmistä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika ei jättänyt jälkipolville hirveästi kerrottavaa. Taso oli suorastaan luokaton, kummankin joukkueen pelaajat räiskivät vuorotahtiin syöttöjä vastustajalle ja muutenkin kentällä nähtiin muutama aivan käsittämätön suoritus. Juventus onnistui kuitenkin luomaan muutaman maalipaikan, mutta maali syntyi jotenkin ensimmäistä puoliaikaa kuvaten puolivahingossa, kun vierasjoukkueen pelaaja potkaisi joukkuekaveriaan pallolla päähän; pallo kimposi ensimmäistä otteluaan Juventuksen avauksessa pelannelle Pablo Osvaldolle, jolla oli helppo työ sijoittaa pallo maaliin. Maali oli miehen ensimmäinen Juventuksessa, ottelun jälkeisissä haastatteluissa hän lupaili, että maaleja tulee tällä kaudella vielä lisää, sillä hän haluaa näyttää päästäkseen Italian maajoukkueeseen tulevan kesän MM-kisoihin. Juventus loi muutaman ihan hyvän maalipaikan, mutta varsinkin Carlos Tevezksen ruuti oli tällä kertaa kohtalaisen kuivaa. Vierasjoukkue pääsi muutamaan puolittaiseen paikkaan lähinnä siksi, että Juventuksen puolustus pelasi juuri sillä tavalla, kun nimilistasta saattoi odottaa. Varsinkin Angelo Ogbonna oli kaikkea muuta kun vakuuttava pallollisena, aivan ottelun alkuun kompastui alimpana miehenä ja vierasjoukkueen hyökkääjä oli päästä nokikkain Buffonin kanssa.

Toiselle puoliajalle asteli aivan uusi Juventus. Juventus nopeutti ja suoraviivaisti peliään huomattavasti. Varsinkin keskikentän kaksikko Pirlo-Pogba nosti tasoaan äärimmäisen paljon. Jälkimmäisenä mainittu tuntui olevan jokapuolella kenttää, varsinkin hyökkäyspäässä. Olen kyllä äärimmäisen innoissani tästä kaverista, jo nyt kansainvälistä huipputasoa, joten miten hyvä kaveri onkaan muutaman vuoden päästä? Toisella puoliajalla mentiin aikalailla päästä päähän, kumpaakin joukkuetta tuntui kiinnostavan enemmän hyökkäys kuin puolustus. Juventuksen valmentaja Antonio Conte ei selkeästi tyytynyt yhden maalin johtoon, sillä hän vaihtoi kentälle kolme todella hyökkäysorientoitunutta pelaajaa. Tunnin pelin jälkeen Juventus vaihtoikin taktiikkaansa neljän puolustajan linjaan, puolustussuuntaan muodostelma muistutti 4-4-2:ta, mutta hyökkäyssuunnassa enemmän 4-3-3, koska Pogba hääri vapaassa roolissa keskellä ja Carlos Tevez hakeutui todella vahvasti oikeaan laitaan. Vierasjoukkue onnistui noin 75 minuutin kohdalla toimittamaan pallon maaliin, mutta maali hylättiin, koska päätytuomarin mielestä pallo oli ylittänyt päätyrajan. Uusintojen perusteella tuomio oli väärä ja Juventus säästyi tuomarin avustuksella äärimmäisen tärkeältä vierasmaalilta.

Juventus painoi vimmatusti päälle ja katsomossa ihmiset alkoivat turhautua. Tämän ottelun otannan perusteella Juventuksen kannattajat ovat kohtalaisen kriittisiä omilleen. Varsinkin nelikko Ogbonna-Peluso-Isla-Giovinco sai aikamoista kritiikkiä katsomosta. Vieressäni istunut herrasmies totesikin, ettei hän maksa pääsylipun hintaansa päästäkseen katsomaan näiden keskinkertaisuuksien peliä. Sanoi myös, että jos Juventus olisi UCL-tason joukkue, pitäisi tämän pelin olla 5-0. Pistetään nämä lausunnot turhautumisen piikkiin, mutta kyllä tuossa kritiikissä piilee myös totuuden sieman. Koko mainittu nelikko on pelaamassa varsin surkeaa kautta, varsinkin Peluson ottelu meni niin vihkoon kun vaan voi mennä. Puolustussuunnassa pulassa ja hyökkäyssuunnassa ei mitään annettavaa. Kaveri selkeästi pitää vetämisestä, mutta jos paras laukaus suuntautuu 15 metriä maalin yli, voidaan miettiä ovatko kaverin ratkaisut sieltä viisaimmasta päästä.

Lopulta lisäajan puolessa välissä Juventuksen sinnikäs painostus palkittiin vihdoin. Carlos Tevez sai pallon oikeaan laitaan, ohitti puolustajan ja pelasi pallon takaviistoon kuudentoista rajalle. Pogba ehti palloon ensimmäisenä ja pisti äärimmäisen helpon näköisesti kovan sijoituksen suoraan syötöstä maalin oikeaan ylänurkkaan. Otteluparin kannalta tämä toinen maali oli äärimmäisen tärkeä juttu Juventukselle, sillä Turkissa meininki on varmasti aikamoista. Kahden maalin johtoasemassa jatkopaikka näyttää varsin todennäköiseltä, varsinkin kun Trabzonspor ei näyttänyt miltään hirveän erikoiselta porukalta. Todennäköisen jatkopaikan myötä tiedossa onkin sitten varsin herkullinen ottelupari, kun Juventus kohtaisi rakkaan vihollisen Fiorentinan tulikuumassa derbyssä.