Luca Toni, numero uno!

Tarkoituksenani on ollut kiertää katsomassa mahdollisimman isoja ja mielenkiintoisia otteluita. Tälle viikonlopulle otteluohjelmaan osui sopivasti Veronan paikallisottelu kaupungin kahden Serie A-joukkueen välillä. Veronan derby on monella tapaa mielenkiintoinen, ei vähiten siitä syystä, että kaupungissa joukkueiden välinen kannattajuus on jakautunut todella selkeästi Hellas Veronan puolelle. Chievo Verona on nimensäkin perusteella pieni kaupunginosaseura kun taas Hellasta pidetään yleisesti kaupungin ykkösseurana. Kuvaavaa onkin se, että viime vuodet Serie B:ssä pelannut Hellas on koonnut huomattavasti Chievoa kovempia yleisömääriä alasarjastatuksestaan huolimatta. Kaupungilla liikkuessa ei osaisi arvata, että Veronasta löytyy kaksi pääsarjatason jalkapalloseuraa, Chievon värejä tai muuta rekvisiittaa ei nimittäin näy kaupungin yleisessä kuvassa käytännössä lainkaan.

Viikonloppujen pitäisi olla se hetki viikosta, jolloin saa todella levätä ja rauhoittua. Omalla kohdallani tilanne on hieman päinvastainen, sillä jälleen kerran pistin normaalien tapojeni vastaisesti herätyskellon soimaan lauantai-aamuna kello 6.30 ja suuntasin kohti Genovan rautatieasemaa. Tälläkin kertaa aikaisen lähdön syynä oli puhtaasti hinta, sillä päivän kaikki muut junat olisivat maksaneet vähintään tuplasti tähän verraattuna. Tämä jokaviikkoinen matkustelu on verottanut sen verran paljon omaa kukkaroani, etten tässä tapauksessa voinut ajatella mukavuuspuolta juuri lainkaan. Junamatka Genovasta Veronaan on yllättävän lyhyt, vain vähän reilut kolme tuntia. Suoria junia ei ole, mutta vaihto Milanossa sujuu todella jouhevasti.

Napolin kohdalla tuli sanottua, ettei kaupungin maine oikein vastaa todellisuutta. Sama pätee Veronan kohdalla, mutta hieman eri merkityksessä. Verona on yksi maailman suosituimmista turistikaupungeista ja omaa varsin kauniin ja romanttisen maineen, mutta todellisuudessa kyseessä on yksi Italian oikeistolaisimmista kaupungeista, jossa rasismi on kuulemani mukaan todellinen ongelma. Esimerkiksi napolilaisten mukaan heidän on käytännössä mahdoton saada työpaikkaa Veronasta pelkästään sen takia, että heidän syntymäpaikkansa on Napoli. Veronan ja Napolin välillä on muutenkin, varsinkin jalkapallossa, aika suuri lataus, joten tähän väittämään kannattaa suhtautua varauksessa sen ollessa vain toinen puoli totuudesta.

Turistin näkökannasta ymmärrän kyllä hyvin Veronan maineen ja suosion, kyseessä on erittäin viihtyisä ja kaunis historiallinen kaupunki. Veronan metropolialueella asuu reilut 700 000 ihmistä, mutta itse kaupunki on kohtalaisen pieni ja kaikki tärkeimmät historialliset nähtävyydet ovat keskittyneet kohtalaisen pienelle alueelle. Näin ollen Veronan pystyy näkemään käytännössä kokonaan ihan vain kävelemällä paikasta toiseen. Ja itsehän totisesti myös kävelin. Junani saapui kaupunkiin yhdentoista maissa, jonka jälkeen siirryin nopeasti omalle hostellilleni. Varasin luonnollisesti koko kaupungin halvimman majoituksen ja tällä kertaa tämä hieman kostautui. Paikka oli ihan perussiisti, mutta ongelmana oli se, että en saanut missään vaiheessa minkäänlaista avainta. Minulle vain sanottiin, että suljemme kaikki ovemme kello 24.00, sitä ennen on syytä palata takaisin tai muuten saat viettää yösi jossain muualla. Eipä tämä normitilanteessa olisi mikään ongelma, mutta tällä kertaa missasin ilmeisen kovat pippalot tämän järjestelyn vuoksi.

Lauantai-päivä heräsi pilvisenä ja sateisena. Oman matkani aikana olen nähnyt jos jonkinmoista sadetta, joten Veronan tarjoama pieni sadetihku ei kaltaistani kaiken nähnyttä konkaria haitannut. Jälleen kerran turistisesongin ulkopuolella matkailevana jouduin huomaamaan, että useampi tärkeimmistä nähtävyyksistä oli tällä hetkellä vain osittain auki kunnostustöiden vuoksi. Kovasti odottamani amfiteatteri, joka sijaitsi muuten aivan oman hotellini vieressä, oli tällä kertaa kokonaan kiinni ja jouduin tyytymään sen ihailuun ulkopuolelta käsin. Verona sijaitsee käytännössä jokien ympäröimänä ja varsinkin tuo Roomalaisen teatterin ympärillä levittäytyvä jokiranta oli erittäin kaunista ja idyylistä aluetta. Näköalat olivat komeat ja viereisen pienen kukkulan päältä saa hyvän kuvan siitä, minkälainen kaupunki Verona todellisuudessa on.

Itselläni oli tosiaan käytössä vain rajallinen määrä aikaa, joten tutustumiseni Veronaan jäi pintapuoliseksi. Amfiteatterilla kokemani pettymyksen jälkeen suuntasin kuitenkin Pietran sillan kautta kohti Veronan kohtalaisen kokoista ja erittäin kaunista vanhaa kaupunkia. Aivan sillan välittömässä läheisyydessä sijaitsee Veronan duomo ja sitä ympäröivä Piazza. Veronan tuomiokirkko ei ehkä yllä ihan Italian vaikuttavimpien kirkkojen joukkoon, mutta on silti ehdottomasti vierailemisen avoinen kohde. Liikuin hyvin pitkälti mututuntumalla erilaisia viihdyttäviä pikkukujia kävellen. Verona on jälleen yksi lisä niihin kaupunkeihin, joita voi nimittää museomaisiksi. Oikeastaan kaikkialla oli kaikennäköisiä kauniita rakennuksia ja kirkkoja, joita kierrellen olisi saanut varmasti kulutettua koko viikonlopun. Itse suuntasin kuitenkin kohti Piazza Erbeä, joka on käytännössä vanhan kaupungin ydinkeskustassa sijaitseva kauppatori. Aukiota ympäröi jos jonkinnäköisiä kirkkoja ja muita todella näyttäviä rakennuksia. Rakennusten keskelle levittäytyvä aukio pitää sisällään satoja pieniä kojuja, joissa myydään kaikkea enemmän vähemmän hyödyllistä tavaraa maan ja taivaan väliltä.

Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana koin kuulevani vähän liiankin paljon muita kieliä kuin italiaa. Syykin tälle selvisi hieman myöhemmin, Veronassa nimittäin järjestetään juuri tällä hetkellä Italian suurimmat viinifestivaalit. Viiden päivän mittaisille karkeloille odotetaan saapuvat noin 250 000 vierasta, joista lähes puolet saapuvat ulkomailta. Tämän vuoden festarit alkavat poikkeuksellisesti vasta sunnuntaina, sillä edeltävinä vuosina paikalliset ovat nauttineet viinejä vähän turhankin paljon aiheuttaen erinäköisiä järjestyshäiriöitä. Veronan asema turistikaupunkina näkyi auttamatta myös ravintoloiden ja kahviloiden hinnoissa, varsinkin Piazza Erben kaltaisen keskittymän ympärillä ruuasta ja juomasta joutui pulittamaan italian yleiseen hintatasoon verrattuna todella kovia summia.

Roomassa jätin Colosseumin käymättä ja nyt ajattelin ottaa tämän takaisin menemällä vierailulle Veronan Areenaan. Ulkoa päin arvioidessa Veronan versio Colosseumista vaikutti todella hienolta, mutta sisälle mennessäni koin kyllä pienoisen pettymyksen. Olin kyllä tietoinen siitä, että Areena on rempattu sisältä lähes täysin konsertti- ja oopperakäyttöön, mutta odotin sen kuitenkin olevan hieman enemmän autenttisessa kunnossa. Olihan tuolla ihan kiva kävellä noita onkaloita pitkin, mutta rehellisesti sanoen odotin kyllä hieman enemmän. Keikkapaikkanahan Areena on varmasti aivan upea ja tunnelmallinen, mutta nyt en tästä päässyt nauttimaan. Areenan vieressä sijaitseva Piazza Bra on muutenkin ihan viihtyisä alue, joskin ylihintaisten kahviloiden ja turistien massoittama. Piazza Bralta kävin bongaamassa nopeasti Castelvecchion alueen, jonka jälkeen suuntasinkin jo kohti stadionia, jonne olin sopinut tapaamisen lippujen ostossa auttaneiden suomalaisten kanssa.

Lippujen ostoprosessi oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Chievolla on nettilipunmyynti, mutta virallisen yhteistyökumppani Viagogon kautta sai vain kalliita lippuja ja en ollut valmis pulittamaan 60 euroa paikasta piippuhyllylle. Sattuma kuitenkin astui kuvaan, sillä futisforumin kautta pari otteluun menossa ollutta suomalaista otti yhteyttä minuun ja he lupasivat hoitaa suhteidensa kautta itselleni liput. Chievo myy kotisivujensa mukaan Curvaansa lippuja vain jonkunnäköisen Chievon kannattajakortin omaaville henkilöille. Lopulta kuitenkin selvisi, ettei tämä kortti ole välttämättömyys ja sain kun sainkin hintahaitarin halvimmat liput koti-Curvaan. Lippujen hinnat olivat Italian mittakaavalla todella korkeat ja tämä aiheuttikin sen, että osa vierasjoukkue Hellaksen kannattajista protestoi seuraamalla ottelua stadionin ulkopuolelta. Itse luulin koko vieras-Curvan olevan tyhjillään, mutta lopulta kyse oli vain muutaman pienemmän kannattajaporukan vastalauseesta.

Kuten sanottua, Chievo on pienen alueen pieni seura ja meininki eroaa monella tapaa muista Italian pääsarjajoukkueiden kannatustoiminnasta. Piirit ovat pienet ja yhden ottelun otannalla uskallan väittää käytännössä kaikkien tuntevan toisensa. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ottivat tällaisen kaltaiseni ulkopuolisen ensikertalaisen vastaan todella lämpimästi. Satakunta ihmistä kävi esittelemässä itsensä ja toivotti allekirjoittaneen tervetulleeksi otteluun. Lauantain kunniaksi olut ja viini virtasi ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Kokemuksieni mukaan Chievon Curva vaikutti tavallista heterogeenisemmältä, mukana oli niin naisia, miehiä, mummoja ja vaareja.

Otteluita Italiassa seuranneena olen tottunut siihen, että turvatoimet ovat mittavat. Veronan derby pelattiin tällä kertaa lauantaina, mitä voidaan pitää erittäin harvinaisena asiana Italiassa. Turvallisuussyistä käytännössä jokainen vähänkin isompi ottelu pelataan muuna päivänä kuin lauantaina, yhtenä esimerkkinä toimikoon viimeisen Genoan derby, joka oli alkuperäisohjelmassa sijoitettu pelattavaksi sunnuntaina klo 12.30. Ottelun alkamisajankohdan lisäksi allekirjoittanutta ihmetytti suuresti se, että stadionin ympärillä ei ollut minkäännäköisiä tiesulkuja ja stadikan ympärillä pystyi liikkumaan täysin vapaasti. Tämä oli kuulemani mukaan nimenomaan Veronan poliisipäälikön päätös, mutta tämä tietysti aiheutti pienoisia turvallisuusriskejä. Noin tunti ennen ottelun alkua muutama-satapäinen Hellaksen kannattajaporukka marssikin keskelle Chievon kannattajia, mutta ripeästi aktivoituneet poliisit rauhoittivat tilanteen ennen tilanteen eskaloitumista suuremmin. Vieressäni seissyt Chievon kannattaja kuvaili tilannetta kun museossa olemiseksi, katsoa saa, mutta koskea ei. Tämä vaikuttikin varsin hyvältä kuvaukselta, kyse lienee vain pullistelusta ja kyseessä olikin kuulema joku Hellaksen Curvan epävirallisista kannattajaporukoista.

Allekirjoittaneella ei oikein tiennyt mitä odottaa Chievon kannattajaporukalta, otteluita televisiosta seuratessani kuvittelin porukan todella pieneksi, mutta todellisuudessa Curvassa oli paljon enemmän porukkaa kun osasin odottaa. Chievon suurimmat yksittäiset kannattajaporukat ovat Northside ja Gate 7, varsinaisia kovemman luokan kannattajia oli ehkä parisataa, mutta muut Curvassa olleet ihmiset osallistuivat kiitettävästi tunnelman luontiin läpi ottelun. Juuri ennen ottelun alkua Chievon Curvan ylle levitettiin isohko lakana, jonka sisällöstä en valitettavasti saanut selvää ollessani sen alla. Samaan aikaan tyhjänä olleessa alakatsomossa syttyi parikymmentä soihdun ja raketin yhdistelmää. Lakanan poistuessa katsomossa syttyi myös viitisen kappaletta soihtuja ja tunnelma oli viritetty äärimmilleen. Tässä vaiheessa huomasin ilokseni, että vierasjoukkue Hellaksen Curvassa oli myös kiitettävästi porukkaa ja meininki stadikalla oli kokonaisuutenaan varsin mainio kohtalaisen pienestä yleisömäärästä huolimatta. Chievon Curvan mukaan kovat lipun hinnat verottivat myös tuularikatsojia, paikalle odotettiin yli 30 000 katsojaa, mutta AM jäi tällä kertaa varmaan reiluun viiteentoista tuhanteen. Stadikalle sisään mennesä sain myös esimerkin maailman pienuudestani, edessäni sisään menossa ollut henkilö nimittäin osoittautui myös suomalaiseksi. Nopeiden esittelyjen jälkeen kaveri osoittautui viini-messuille työmatkalle tulleeksi kovan luokan Hongan kannattajaksi ja hän lyöttäytyikin seuraamme. Tämä aiheutti paikallisissa hilpeyttä, moni tulikin ehdottamaan, että teidänhän pitäisi perustaa jonkunlainen Suomen virallinen Chievon kannattajajärjestö.

Itse ottelusta en pysty tällä kertaa esittämään suurempaa analyysia. Tällä ketaa otin itsekkin ensimmäistä kertaa kunnon lähestymisen otteluun kunnon aloitteluiden myötä ja tunnelma vei allekirjoittaneen mennessään. Ottelu ei tasonsa puolesta noussut minkäänlaiseksi klassikoksi. Kumpikin joukkue lähti otteluun varsin puolustavalla taktiikalla, Chievon lähestymisestä kertonee kaiken se, että varsin puolustavassa roolissa tällä kaudella pelannut Perparim Hetemaj aloitti ottelun 4-3-1-2 taktiikan kymppipaikalla. Chievo oli ottelun alussa kuitenkin selkeästi hallitsevampi osapuoli ja loi muutaman hyvän maalipaikan. Varsinkin kärjessä vipeltänyt Victor Obinna aiheutti hankaluuksia Hellaksen toppareille, mutta ei onnistunut viimeistelemään parista kelvollisesti maalipaikasta. Hellaksen taktiikkana tuntui olevan pelata pallo Luca Tonille ja toivoa hänen saavan jotain järkevää aikaan. Aivan huikeaa kautta pelaava veteraani olikin ottelun näkyvin pelaaja. Toni ei ole enää nuori mies, mutta varsinkin ilmakaksinkamppailuissa mies on edelleen ehdotonta maailman huippua. Puolen tunnin kohdalla mies meinasikin iskeä ottelun avausmaalin, mutta puski kymmenestä metristä meni muutaman sentin ohi maalin oikeasta tolpasta. Aivan ensimmäisen puoliajan lisäajan loppupuolella Hellaksen Emil Hallfredsson meinasi tehdä kauden maalin, mutta 40 metristä lähtenyt kaukolaukaus osui kotipäädyn iloksi vain ylärimaan.

Toisen puoliajan alussa ottelun kuva muuttui kovasti, sillä Hellas otti pelin täysin haltuunsa. Toni pelasi läpimurtokauttaan pelaavan Juan Iturben nokikkain Chievon maalivahdin kanssa, mutta tällä kertaa maalivahti vei kaksinkamppailussa pidemmän korren. Noin tunnin pelin jälkeen Hellaksen kulman jälkeen pallo jäi pomppimaan Chievon boksiin ja kukas muukaan kun Luca Toni ehti palloon ensimmäisenä ja siirsi pallon erittäin vaikeasta asennosta maaliin. Maali oli Tonin kauden kuudestoista ja mies on taistelemassa tosissaan tämän kauden maalikuninkuudesta.

Maalin jälkeen Hellas vetäytyi syvälle omaalle alueelleen antaen pallonhallinnan Chievolle. Vaihdosta kentälle tulleet Thereau ja seuralegenda Pellissier toivat selkeästi uutta Chievon hyökkäyspeliin, mutta useammista hyvistä maalipaikoista huolimatta tasoitusmaali jäi tällä kertaa näkemättä. Theraun komea volley boksin rajoilta oli ehkä se paras maalipaikka, mutta veto suuntautui tällä kertaa metrin verran maalin ohi. Hyvää kautta pelaava Hetemaj oli jälleen kerran yksi Chievon näkyvimmistä pelaajista. Perpa on monella tapaa italialaisempi pelaaja kuin monet italialaiset ja oli tälläkin kertaa oikeastaan aina siellä missä tapahtui. Hetemaj ei ole suotta yksi liigan rikotuimmista pelaajista, tänäänkin tuli rikotuksi varmaan kymmenkunta kertaa ja rikkoi itse myös suurin piirtein yhtä monta kertaa. Lopussa oli ilahduttavaa nähdä, että Chievon hakiessa tasoitusta käytännössä jokainen hyökkäys kulki Hetemajn kautta. Keskitykset olivat ihan hyviä, mutta tällä kertaa se viimeinen terävyys kuitenkin puuttui.

Ottelun jälkeen postuimme pettyneenä stadionin ulkopuolelle spekuloimaan ottelun kulkua. Tässä vaiheessa poliiseja oli paikalla useita satoja, mutta edelleen ihmiset saivat vapaasti liikkua ympäri ämpäri stadionia. Muutama Hellaksen kannattaja tulikin huutelemaan Chievon kannattajille, mutta suurimmat ongelmat aiheuttivat varsin provosoineesti käyttäytyneet siviilipoliisit, jotka tuntuivat yrittävän saada aikaiseksi jonkinnäköistä rähinää. Chievon kannattajat siirtyivät omaan kaupunginosaansa jatkamaan iltaa, mutta me lähdimme yhdessä uuden suomalaisvahvistuksen kanssa etsimään itsellemme kuppilaa hieman lähempää keskusta-aluetta. Jouduimme kävelemään Hellaksen kannattajapäädyn suuntaan ja hieman pelkäsin, että niinköhän tässä vältytään suuremmilta ongelmilta. Pari humalaista teiniä tuli vähän tönimään, mutta muutoin saimme edetä vapaasti kohti ensimmäistä vastaan tullutta baaria. Baarissa tapasimme joukon kuuttakymmentä lähestyvää Hellas-kannattajaa. Äijät kostautuivat todella hienoiksi miehiksi, tarinaa riitti ja miehet olivatkin innokkaita tarjoamaan olutta meille kaukaa tulleille turisteille. Jossain vaiheessa oli kuulema aika vaihtaa kuppilaa. Italiassa rattijuopumus ei ilmeisesti ole ihan samanlainen asia kun Suomessa, sillä kuskimme kumosi ensimmäisessä ravintolassa useamman tuopposen, mutta silti siirryimme seuraavaan paikkaan hänen kyydillään. Lopulta mies heitti meidät muutaman juodun juoman jälkeen Veronan rautatieasemalle, täytyy sanoa, että oli yksi hämmentävimmistä kyydeistäni ikinä. Eläkeikää lähestyvä pappa pisti ämyreistä soimaan jonkinsortin teknomusiikkia, esitti parhaita tanssiliikkeitään ja joi avoimesti kaljaa samaan aikaan kun ajoi autoa. Hieman hirvitti, mutta selvisimme kuitenkin ehjin nahoin asemalle. Poistuimme omille majapaikoilleni, itse saavuin hostellille muutamaa minuuttia ennen kahtatoista, joten liiemmin luppoaikaa ei tällä kertaa jäänyt.

Sunnuntaina menikin sitten kaikki mahdollinen pieleen. Hostelli oli unohtanut pistää petiini lakanat, joten jouduin nukkumaan ilman mitään suurempia mukavuuksia. Tässä tapauksessa ei tosin nukkumisesta voitu puhua, sillä sain jonkinmoisen allergisen reaktion ja köhin nenä tukossa käytännössä koko yön. Sain kuitenkin nukuttua hieman ja heräsin hieman krapulaisena sunnuntaina. arkoituksenani oli palata Genovaa Garda-järven kautta, tarkemmin sanottua suuntasin kohti Sirmionea. Luulin osaavani suunnistaa Veronassa ilman karttaa, mutta eksyin pahemman kerran ja ilman google mapsin apua en olisi ikinä löytänyt perille rautatieasemalle ajoissa. Kiire tosin tuli ja hieman krapulaisena juokseminen helteisen Veronan läpi ei ollut ihan parhaita matkakokemuksiani. Sirmionen kanssa kävi myös köpelösti, olin ostanut junalipun Sirmionesta Genovaan, mutta nimestään huolimatta Sirmionen rautatieasema ei sijaitse sirmionessa vaan kymmenen kilometrin päässä Desenzanossa. Busseja ei juurikaan Sunnuntaina kulkenut, mutta yksi meni juuri sopivasti niin, että ehdin juuri junan kyytiin bussista nousemisen jälkeen. Garda-järvi jäi siis tällä kertaa lähinnä bussin ikkunoista ihailemisen asteelle. Sirmione vaikutti kuitenkin mukavalta pieneltä rantakaupungilta. Matkan varrelle osunut Peschiera oli myös sellainen mesta, johon minun pitää vielä päästä uudelleen. Sympaattisen ja todella kauniin näköinen rantakaupunki, jossa maisemat olivat aikamoiset. Vaikeuksien kautta pääsin kun pääsinkin hotellilleni, reissu oli jälleen kerran rankka, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen.