Firenze&Pisa

Näin pääsiäisen kunniaksi sain vieraan Suomesta, kun isäni tuli vierailemaan luokseni muutamaksi päiväksi. Etukäteen sain selville, että Pisassa olisi mukava käydä, Serie A:n otteluohjelmaa katsellessani huomasin ilokseni, että kyseisenä viikonloppuna oli ohjelmassa liigan kärkikamppailu Firenzessä, sarjanelosena olevan Fiorentinan ja sarjassa toisena olevan Roman välillä. Fiorentina ja Pisa ovat lähestulkoon naapurikaupunkeja, matkaa on alle 50 kilometriä ja puolen tunnin välein kulkevilla paikallisjunilla matkan taittaa reippaaseen puoleen tuntiin.

Blogia lukevat ovat huomanneet, että olen vieraillut kertaalleen Firenzessä ja kiertänyt kaikki kaupungin keskeiset nähtävyydet. Tammikuun puolessa välissä sesonkikausi ei ollut vielä alkanut ja kaikkialla oli hyvin tilaa ja museoihin ja kirkkoihin pääsi sisään jonottamatta. Pääsiäisenä tilanne oli kuitenkin toinen, alkuperäisenä tarkoituksenamme oli vierailla kuuluisassa taidemuseo Ufficissa, mutta kyseinen mesta oli varattu täyteen jo etukäteen. Jonot olivat itseasiassa aika maltilliset, mutta lopulta emme kokeneet paikkaa jonottamisen arvoiseksi.

Italian seikkailuni ensimmäinen otteluni pelattiin juuri Firenzessä, tuolloin kotijoukkue Fiorentina vei Toskanan paikalliskamppailun naapurikaupunki Livornoa vastaan lukemin 1-0. Ilma oli kylmä ja pelin taso sanalla sanoen keskinkertainen. Päälimmäisenä mieleen jäi sensaatiomaisen alkukauden pelannene Giuseppe Rossin vakavan näköinen loukkaantuminen. Lopulta miehen vamma ei ollut ihan niin paha, kun aluksi katsomossa ennakoimme, mutta mies on yhä sairaslistalla, joskin jo hän on jo palannut joukkueen harjoituksiin. Fiorentina raivasi tänä vuonna tiensä Coppa Italian finaaliin ja Rossi on asettanut itselleen tavoitteeksi sen, että hän olisi finaalipäivänä täydessä pelikunnossa.

Viola-Livorno ottelussa populaa oli ihan mukavasti ja lippujen osto tapahtui kätevästi paikallisen lippupalvelun, ticketonen kautta. Tälläkin kertaa Fiorentina pisti liput myyntiin kyseiselle nettisivulle, mutta jostain syystä tähän otteluun ei lippuja saanut ilman tessera di tifosi korttia. TdT on Italian jalkapalloliiton keino huliganismin karkoittamiseksi, jokainen vieraspeleihin hamuava katsoja joutuu hommaamaan itselleen kyseisen kortin, sillä ilman sitä ei lippuja heru. Jos poliisin/järkkärien mielestä rikot liian pahasti järjestyssääntöjä, voidaan kyseinen kortti ottaa sinulta pois määrittelemättömäksi ajaksi, jolloin vierasepeleihin reissaaminen ei enää onnistu. Tessera herätti eri joukkueiden kannattajissa todella suurta vastarintaa ja sen julkistamisen jälkeen vieraskatsomot ammottivatkin parin kauden ajan tyhjyyttään kannattajien protestoidessa sitä vastaan. Nyt paikallinen jalkapalloliitto on kuitenkin tullut säännöissä hieman vastaan ja kannattajat alkavat pikku hiljaa hyväksyä kortin olemassaolon.

Joka tapauksessa lippujen osto ei onnistunut etukäteen niin helposti kun olin kuvitellut. Fiorentinan hyvin toimivia nettisivuja tutkaillessani löysin useamman sähköpostiosoitteen, joihin jokaiseen lähetin viestin siitä, onko lippujen osto ennakkoon mahdollista tesseroimattomille henkilöille. Tiesin kyllä, ettei ottelua tulla myymään loppuun, mutta vaarana oli se, että halvimmat liput loppuvat ja jäljellä on enää kalliita lippuja pääkatsomoon. Kokemuksieni mukaan Serie A-seurat eivät ole kovin hanakoita vastaamaan sähköposteihin, joten odotukset tälläkään kertaa eivät olleet katossa. Positiiviseksi yllätyksekseni sain kuitenkin lähes heti lähettämisen jälkeen vastauksen, jossa pyydettiin lähettämään lipunmyyntitoimistoon minun ja faijani henkilötiedot. Liput olivat siellä meille varattuina, kävimme hakemassa ne ottelupäivän aamupäivällä ilman suurempia ongelmia. Ilokseni vielä saimma liput ennakkolipun hinnalla, joten säästimme viisi euroa mieheen. Tässäkään tapauksessa liput eivät olleet missään suhteessa kalliita, harvassa maassa pääsee 20 eurolla katsomaan kahden sarjan eliittijoukkueen kohtaamista.

Tällä kertaa ilma ei ollut meidän kannaltamme suosiollinen. Etukäteen olin vähän tutkaillut sääennustuksia, ja niiden mukaan illalla ottelun alkaessa ei enää pitäisi sataa. Tämä pitkin lopulta paikkaansa, mutta valitettavasti vettä tulikin ottelua ennen oikein urakalla. Aivan aluksi kävimme jättämässä kamamme hotelliimme. Tämäkään ei ollut niin helppo urakka, kun kuvitella saattaisi, sillä hotellin respa sijaitsi eri osoitteessa ja rakennuksessa kuin itse hotelli. Jostain kumman syystä tästä ei oltu kuitenkaan kerrottu meille etukäteen ja pienen strategisen mietintätauon jälkeen löysimme pienen lapun, jossa kehotettiin menemään ensiksi osoitteeseen X, joka lopulta osoittautui paikan respaksi ja check-in onnistui ilman suurempia ongelmia.

Firenze näyttäytyi hieman eri valossa, kun edellisellä vierailukerrallani. Tammikuussa toki tuntui siltä, että englantia kuuli siinä missä italiaakin, mutta nyt näin pääsiäisen aikaan paikka tuntui olevan tupaten täynnä turisteja. Varsinkin vanhassa kaupungissa oli edustettuna koko ihmisrotu kokonaisuudessaan. Museoihin ja esimerkiksi duomoon oli turha haaveilla pääsevänsä sisään ilman jumalattoman pitkää jonottamista, joten keskityimme tällä kertaa päämäärätiedottomaan kävelyyn ympäri kaupunkia. Firenze on arkkitehtuuriltaan kaunis kaupunki, joten yhden päivän vietti mukavasti vain kävellen ympäri vanhaa kaupunkia kahviloissa pysähdelle. Kuuluisan toskanalaisen jalkapallovaikuttajan ja entisen Fiorentinan puheenjohtajan mukaan nimetty Stadio Artemio Franchi sijaitsee tosiaan varsin lähellä Firenzen keskustaa, tarkemmin sanottuna noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Olimme kuitenkin kävelleet sen verran paljon, että päätimme siirtyä stadionille bussilla.

Artemio Franchi on mielestäni varsin toimiva ja kaunis stadion. Ihmisiä sinne mahtuu lähes 50 000, mutta se on kuitenkin tiivis ja nimenomaan jalkapallostadion, josta on hyvä katsoa ottelua. Tällä kertaa stadion oli käytännössä täynnä, vaikka ilmoitettu yleisömäärä jostain syystä olikin 31 000. Yhteinen arviomme oli noin 42 000, tyhjää tilaa oli käytännössä vain kummankin päädyn alariveillä, joista ottelua ei pysty seuraamaan kauhean hyvin. Omaksi vakiopaikakseni stadionilla kuin stadionilla on vakiintunut kotijoukkueen kannattajapäätyä vastapäinen Curva. Tuolla yleensä tunnelma on hyvä, mutta meno on kuitenkin hieman rauhallisempaa ja istumapaikkojakin löytyy, jos menee hieman ytimen ulkopuolelle. Vieraskannattajat Italiassa on usein myös sijoitettu tämän Curvan viereen, mikä lisää tunnelmaa entisestään.

Vierasjoukkue Roma on pelannut loistavan kauden ja se on näkynyt myös kannattajien edustuksena vieraspeleissä. Tälläkin kertaa paikalle oli saapunut kunnioitettava määrä vieraskannattajia, oman arviomme mukaan useampi tuhat. Käytännössä koko vieraskannattajille tarkoitettu katsomonosa oli aivan täynnä. Kuten sanottua, vieraskatsomoon päästäksesi sinullä pitää olla tessera di tifosi. Paikalla oli myös pari sataa ilmeisesti paikallista Roman kannattajaa, jotka olivat ostaneet lippunsa samaan katsomon osaan kuin me. Tämä tuli kaiketi yllätyksenä päädyssä olleille järkkäreille, sillä hieman ennen ottelun alkua he siirsivät kaikki Roman värejä tunnustaneet aivan varsinaisen vierassektorin viereen. Heidät myös ympäröitiin järkkäreillä, mikä oli ihan hyvä päätös, sillä ottelun tiimellyksessä paikallisille kotikannattajille tuli pakottava tarve päästä Roma-kannattajien sekaan.

Itse ottelun ensimmäinen puoliaika oli kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävää peliä. Roma ja Fiorentina ovat kummatkin profiloituneet tämän kauden aikana varsin viihdyttävää jalkapalloa pelaaviksi joukkueiksi, eikä maine ole syntynyt tyhjästä. Ensimmäiset viisi minuuttia oli hieman vaikeasti seurattavaa, sillä Roman kannattajat pistivät odotetusti pystyyn varsin näyttävän pyroshown. Soihtuja paloi useampi kymmenen ja kaveriksi kannattajat sytyttivät erinäisiä stroboja ja savuja. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja muutama idiootti päätti heitellä palavia soihtuja keskelle tuularikannattajien kansoittamaa katsomon osaa. Yksi kymmenen vuotias lapsikin taisi saada päähänsä osumaa, sillä häntä paikkailtiin useamman lääkintähenkilökunnan voimin. Olen ehdottomasti soihtujen ja savujen puolestapuhuja, mutta tuollaista käytöstä en pysty ymmärtämään.

Viime kaudella 11 maalia Fiorentinassa tehnyt hyökkäävä keskikenttäpelaaja Adem Ljajic siirtyi täksi kaudeksi Romaan korvaamaan Erik Lamelan jättämää aukkoa. Hänen peliaikansa on jäänyt varsnkin viime kuukausina kovin vähäiseksi, mutta Roman maalitykki Mattia Destron pelikiellon myötä hänelle aukesi tällä kertaa paikka avaukseen. Ljajic kiitti saamastaan luottamuksesta ollen mahdollisesti koko ottelun paras pelaaja. Aivan ottelun alussa Ljajic murtautui helpon näköisesti Fiorentinan puolustukselta ja laukoi tulisen laukauksen, jonka erinomaista kautta pelaava kotijoukkueen maalivahti Neto torjui vaivoin. Käytännössä kaikkien planeetan suurseurojen kiinnostuksen kohteena oleva oikean laidan monitoimimies Juan Cuadrado oli jälleen kerran alati vaarallinen ja oikeastaan jokainen Fiorentinan hyökkäys käynnistyi hänen laidaltaan. Roma kuitenkin loi ensimmäisen puoliajan vaarallisimmat maalipaikat. Tämän kauden sensaatio Gervinho pääsi jälleen kerran yhteen loistavaan maalipaikkaan, mutta mies päätti sijoittaa viidestä metristä Ljajicin ja Tottin seksikkään alustuksen jälkeen pallon ohi maalin, vaikka hänen edessään olikin käytännössä kokonaan tyhjä maali. Gervinho ei ole edes auttavan tason viimeistelijä, mutta hänen muut ominaisuutensa paikkaavat tätä puutetta. Vaivaisella seitsemällä miljoonalla Romaan täksi kaudeksi siirtynyt mies on pelannut itsensä kannattajien sydämiin ja hän johtaakin tällä hetkellä koko sarjan syöttöpörssiä. Kymmenen maalisyötön lisäksi on syntynyt kahdeksan liigamaalia, joten mies on ollut ehdottomasti hintansa arvoinen ostos.

Roman puolustus oli ajoittain suurissa vaikeuksissa Violan prässätessä todella ylhäältä. Loistavaa kautta pelaava Morgan De Sanctis on loistava maalivahti, mutta jalalla pelaamisessa hän antaa valitettavan paljon tasoitusta kilpakumppaneilleen. Roma-legenda, nykyinen Fiorentinan valmentaja, Vicenzo Montella oli tehnyt kotiläksynsä ja iskikin kovaa painetta aina De Sanctisin saadessa pallon. Kertaalleen De Sanctis syötti pallon suoraan Fiorentinan Borja Valerolle, mutta mies taisi itsekkin yllättyä tästä ja haltuunotto epäonnistui radikaalisti. Fiorentina otti pelin haltuun ensimmäisen puoliajan edetessä, mutta Roma teki silti ensimmäisen ja ottelun ainoaksi jääneen maalin. Ljajic sai pallon oikealla, ohitti pari puolustajaa ja pelasi Radja Nainggolanin nokikkain Neton kanssa. Lempinimellä Ninja kulkeva Belgian maajoukkuepelaaja ei epäonnistunut ja Roma siirtyikin johtoon. Katsomosta vaikutti siltä, että Fiorentinan puolustus avautui luvattoman helposti, uusintojen perusteella kolmen topparin linjassa oikealla pelannut Tomovic nukahti muun linjan tehdessä paitsioansaa ja tästä johtuen Nainggolan sai rauhassa pistää pallon kotijoukkueen maaliin.

Toisella puoliajalla ottelun kuva muuttui rajusti. Roma vetäytyi syvälle omalle alueelleen kyttäämään vastaiskuja lahjoittaen pallonhallinnan kotijoukkueelle. Fiorentina piti ja syötteli palloa, mutta ainoat tilanteet olivat muutama kaukolaukaus, jotka eivät tuottaneet ongelmia De Sanctisille. Roma sai muutaman hyvän vastaiskun, varsinkin vasempana laitapakkina pelannut Dodo oli pirteä ja teki monta vaarallista nousua Fiorentinan hyökkäysalueelle. Siinä missä Fiorentina pyrki vain pitämään palloa, oli Romalla hyökätessä aina selkeä päämäärä. Roma avasi oppikirjamaisesti muutamalla nopealla syötöllä Fiorentinan prässin ja pääsi iskemään juosten vasten Fiorentinan puolustuslinjaa. Tällä kertaa pieni huolimattomuus esti lisämaalit, mutta Romalla oli silti toisen puoliajan vaarallisimmat maalipaikat. Fiorentina ei edes lopussa saanut mainittavaa kiriä aikaiseksi ja näin ollen Roma nappasikin kahdeksannen perättäisen liigavoittonsa. Voitto myös tarkoitti sitä, että Roma varmisti matemaattisesti kakkostilansa ja suoran paikan ensi kesän Mestareiden Liigaan. Juventuksen superkausi on vienyt hieman hohtoa pois Romalta, joka ”normaaleissa” olosuhteissa on pisteitä ajatellen lähes mestaruusvauhdissa.

Jos ottelupäivä oli sateinen, samaa ei voi sanoa sunnuntaista. Aurinko paistoi oikein komeasti ja mututuntumalla väittäisin päivän olleen koko reissuni lämpivin. Suuntasimme siis kohti Pisaa, kaupunkia joka on tunnettu vinosta tornistaan. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta rehellisesti sanoen yllätyin positiivisesti. Noin 85 000 asukkaan Pisa vaikutti oikein mukavalta ja sympaattiselta pikkukaupungilta. Juna-asema sijaitsee parisen kilometriä historiallisen keskustan ulkopuolella, mutta aivan aseman lähettyviltä alkaa mukavan oloinen kävelykatu, jonka ympärillä oli jos jonkinmoista nähtävää. Arno-joki halkaisee Pisan ja jokirannan alue vaikutti varsin mukavalta. Tuolta saimme todella isot jäätelöannokset vaivaiseen kahden euron hintaan. Hintataso kaupungissa oli muutenkin historiallisen keskustan ulkpuolella todella halpa, kolmen ruokalajin lounaan sai kahdeksalla eurolla ja jäätelö oli tosiaan halpaa ja hyvää.

Kävimme myös bongaamassa paikallisen jalkapallojoukkueen kotistadionin. Nykyisin Lega Pro 1:ssä pelaavan A.C. Pisa 1909 historia on mielenkiintoinen, sillä seura on tehnyt kahteen otteeseen konkurssin, viimeksi vuonna 2009. 1990-luvun alkupuolella joukkue pelasi kultavuotensa ja nousi parin kauden ajaksi myös Serie A:han. Tuolloin joukkueessa pelasi myös muuan Diego Simeone, jonka Euroopan valloitus alkoi nimenomaan Pisasta. Joukkueen kotistadion Stadio Romeo Anconetani onkin nimetty tuon ajan seurapresidentin mukaan. Itse stadikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin kupeessa. Nykyisin noin 20 000 vetävä stadion on parhaat päivänsä nähnyt, mutta se on kuitenkin omalla tavallaan sympaattinen betonihelvetti. Ilmeisesti Italian maajoukkue pelasi muutama vuosi sitten harjoitusottelun Pisassa, joten aivan surkeassa kunnossa stadion ei voi olla.

Pisassa oli muutoin kovin rauhallista, mutta historiallisessa keskustassa ihmisiä riitti vähintään saman verran kuin Firenzessä. Itse alueelle pääsee luonnollisesti ilmaiseksi, mutta museoihin ja torneihin haluavat joutuvat maksamaan sisäänpääsymaksuja. Erinäköiset museot olivat kohtalaisen edullisia, mutta torniin kiipeäminen maksoi 18 euroa ja päätimme, ettei se ole hintansa arvoista lystiä. Lystiä sen sijaan oli katsella niitä tuhansia turisteja, jotka vääntäytyivät poseeramaan Pisan tornin ympärillä saadakseen sen omaperäisen ja hauskan kuvan, jossa he kannattelivat vinossa olevaa tornia. Itse alue oli muutoin paljon miellyttävämpi ja suurempi kun kuvittelin. Nurmi vihersi sen näköisesti, että kovasti teki mieli pistää pienet puistohöntsät käyntiin. Alueen koosta kertonee jotain se, että Arctic Monkeys tulee parin kuukauden päästä keikkailemaan Duomon aukiolle. Jos Veronan Areena oli komea keikkapaikka, niin sitä on myös Pisan historiallinen keskusta. Luonnollisesti siellä myös Duomo, johon turistit pääsevät ilmaiseksi sisään. Komean näköinen ja kokoinen ja sisällä on paljon erinäköistä taidetta, joista me barbaarit emme ymmärtäneet hölkäyksen pöläystä.

Paluumatkalla Genovaan pysähdyimme myös Ligurian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, La Speziaan. Kaupungista tiesin vain sen jalkapallojoukkueen, joka pelaa Serie B:ssä, jossa he ovat mukana nousukamppailussa. Itse kaupunki oli ihan mukavan oloinen 100 000 asukkaan kalastajakaupunki, jonka rantabulevaardi oli oikein miellyttävää aluetta. Pääsiäisen hyvien ilmojen kunniaksi ihmiset olivat ulkoilemassa ja paikasta jäi oikein eläväinen kuva. Juna-aikataulujen vuoksi visiittimme jäi käytännössä kahvilla käynnin mittaiseksi, mutta Speziaan pitänee tulla tutustumaan paremmalla ajalla uudestaan.