Catania

Kahden Palermossa vietetyn päivän jälkeen suuntasin kohti reissun toista asemapaikkaani, Cataniaa. Sisilia eroaa muusta Italiasta siinä, että siellä ei kannata matkustaa pitkiä matkoja junalla. Junaliikenne on keskittynyt lähinnä paikallisjunien varaan ja pidemmät matkat, kuten siirtyminen Palermosta Cataniaan, on tehty junalla lähes mahdottomaksi. Onneksi bussit kuitenkin kulkevat tunnin välein. Matka-aika on paperilla vähän alle kolme tuntia, mutta tällä kertaa bussi saapui perille kummassakin suunnassa reippaasti etuajassa. Lippu Palermon ja Catanian välille maksaa 15 euroa, meno-paluun saa 24 euron hintaan.

Palermon ja Catanian välinen bussimatka on itsessään jo kokemisen arvoinen. Sisilia on maantieteellisesti jylhä ja vuoristoinen ja maisemat tuon matkan aikana olivat sanalla sanoen todella huikeat. Välillä ulos katsoessa tuntui, että tässä olisi jossain Englannin ylämailla, lehmät ja lampaat laidunsivat, toiselta puolelta ulos katsoessa näki lumihuippuisia vuoria, toisella puolella taas loputtomalta näyttäviä uimarantoja. Näin ollen matka taittuikin nopeasti lähinnä maisemia ihaillen.

Palermon vesisateet olivat aiheuttaneet sen, että huomasin olevani kovassa flunssassa. Ääntä ei juuri ollut jäljellä ja räkää tuli sen verran, että uskoisin kärsineeni poskiontelotulehduksesta. Näin ollen olo ei ollut aivan pirtein ja mitään mahdottomia turistikierroksia en valitettavasti jaksanut tehdä. Onneksi majapaikkani oli kuitenkin ihan Catanian linja-autoaseman vieressä, joten päätin siirtyä apteekin kautta nauttimaan pienistä päivunista, jotta olisin valmis päivän koitoksiin.

Catania on Etnan juuressa sijaitseva parinsadan tuhannen asukkaan kaupunki. Catanian historia on myös pitkä, sijaintinsa vuoksi kaupunkia on kuitenkin jouduttu rakentamaan useampaan kertaan uusiksi Etnan purkauksien ja maanjäristysten vuoksi. En oikein tiennyt mitä odottaa Catanialta, lopulta voisin sanoa kaupungin olleen itselleni pienoinen pettymys. Kyseessä ei ole nimittäin mikään erityisen kaunis kaupunki. Palermosta jäi mieleen kohtalaisen hyvinvoiva ja hoidettu kaupunki, Catania sen sijaan oli täysin vastakkaisesta päästä, varsinkin keskusta-alueen ulkopuolella. Rakennukset olivat vanhoja, rumia ja huonossa kunnossa. Palermoa pidetään todella monikulttuurisena kaupunkina, mutta Cataniassa oli silmiinpistävän paljon köyhiltä vaikuttaneita eri etnisiä juuria edustavia ihmisiä. Muutenkin päälimmäiseksi mielikuvaksi jäi se, ettei kaupungilla mene kauhean hyvin. Vanha kaupunki on tietysti klassisine nähtävyyksineen upea ja pääkadun ympäristö eläväistä, mutta keskusta-alueen ulkopuolella oli sitten vähän hiljaista.

Catanian pääkatu on Via Etnea, se lähtee liikkeelle vanhan kaupungin kupeesta ja loppuu kaupungin toiselle laidalle. Catania on Palermon tapaan kohtalaisen tiivis kaupunki, siellä liikkuu mukavasti kävellen paikasta toiseen. Via Etnean kupeeseen on keskittyneet kaupungin suurimmat vaatekaupat ja sieltä löytää myös useita pieniä kahviloita. Hyviä ravintoloita Cataniasta löytyy, Palermon tapaan myös ruokapuoli on hyvin monikulttuurista ja kaupunki on täynnä useita erilaisia etnisiä ravintoloita. Vanhan kaupungin sisältä löytyy Catanian kuuluisat markkinat, joissa myynnissä on jos jonkinlaista kalatuotetta. Markkinat sulkeutuvat kahdentoista maissa päivällä, joten tuonne kannattaa suunnata heti aamupäivästä herättyään. Tarjolla on monenlaisia katuravintoloita, joista saa mainioita kalaruokia, joten tuolla kannattaa syödä halpa ja maukas lounas, jos nälkä yllättää.

Kuten sanottua, Catanian vanha kaupunki on hieno ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Kuten sanottua, Catanialla on myös kunniakas historia ja historiasta kiinnostuneille kaupungissa on kyllä paljon nähtävää. Catanian ehdoton keskus ja suurin turistikeskittymä on Piazza del Duomo. Tuomiokirkko oli valitettavasti korjauksessa ja en päässyt vierailemaan siellä sisällä, mutta kyseessä on sen verran upea rakennus, että sitä oli mukava ihailla myös ulkoa käsin. Aukiolta löytyy myös kaupungin symboliksi noussut Fontana dell’Elefante-suihkulähde, jonka uskotaan suojelevan kaupunkia Etnan purkauksilta. Nimensä mukaisesti suihkulähteen keskellä olevassa patsaassa on elefantti, joka on noussut myös Catanian jalkapallojoukkueen symboliksi. Tästä johtuen Catanian logossa on elefantin kuva ja joukkueen jonkinlainen lempinimi onkin elefantit.

Myös Catanialla on oma kaunis teatterinsa, paikallisen säveltäjäsuuruuden Vincenzo Bellini mukaan nimetty Teatro Massimo Bellini. Kyseessä ei ole ulkoisesti Palermon niin hieno pytinki kuin Palermon vastaava, mutta sisältä kyseessä on huikean hieno rakennus. En tiedä saako tuonne virallisesti mennä sisään, mutta itse livahdin avoimesta ovesta katsomaan kuuluisan rakennuksen kunnon sisältä käsin. Vuonna 1890 valmistunutta rakennusta on viime vuosina kunnostettu sisältä vastaamaan nykyajan vaatimustasoja.

Catania on yksi Italian suurimmista opiskelijakaupungeista ja kaupungin yliopistoalue onkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vuonna 1434 avattu Yliopiston päärakennus on varmasti yksi hienoimmista näkemistäni kampusalueista missään päin maailmaa. Hieman keskusta-alueen ulkopuolella korkeahkon mäen huipulla on myös upea Monastero di San Nicolò. 1500-luvulla valmistunut luostari on komealla paikalla ja rakennuksena kaunis. Luostari on nykyisin Catanian yliopiston käytössä ja siellä järjestetäänkin päivittäin erilaisia luentoja. Näin ollen rakennukseen pääsee maksutta sisään, suosittelen tuolla käymistä, rakennus on kohtalaisen kokoinen ja sokkeloinen, mutta äärimmäisen kaunis.

Cataniassa on paljon erilaisia historiallisia monumentteja, tästä johtuen kannattaa rohkeasti siirtyä pois pääkadulta hieman pienemmille sivukujille. Piazza Stesicorolla oleva roomalainen amfiteatteri on ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikka se ei hirveän hyvässä kunnossa olekkaan. Palermon tapaan Cataniassa on myös useampi kaunis puistoalue, varsinkin Giardini Bellini kannattaa käydä kokemassa. Kyseinen puutarha-alue on paikallisten suosima kuntoilu- ja ulkoilualue ja siellä on mukavan kelin sattuessa kiva nauttia vaikka kahvia ja kuuluisia sisilialaisia leivoksia.

Cataniassa riittäisi varmasti enemmänkin nähtävää vähän asiaan vihkiytymällä, mutta itse päätin toisena päivänä tehdä päiväretken lähialueiden pikkukyliin. Ensimmäiseksi vierailukohteeksi valikoitui viidentoistaminuutin junamatkan päässä oleva Acireale. Mistään ihan pienestä kylästä ei tosin voida puhua, sillä asukkaita siellä on hieman yli 50000. Acireale osoittautui todella mukavaksi paikaksi. Juna-asema on parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskusta-alueesta, mutta tuo käy hyvästä liikunnasta. Acirealen vanha kaupunginosa on todella komea. Piazza del Duomo on kaupungin/kylän ehdoton keskittymä. Itse kirkko on tietysti upea, mutta omaa silmääni mielytti erityisesti sitä ympäröivät barokkirakennukset. Duomoa ympäröivä alue on muutoinkin todella miellyttävä, se on täynnä pieniä kauppoja ja kahviloita ja hintataso on todella edullinen. Acireale on ennenkaikkea tunnettu paraatistaan, mutta oman hotellini respassa työskentelevän miehen mukaan siellä on myös alueen paras uimaranta. Kaupungissa on myös varsin komea 10000 ihmistä vetävä jalkapallostadion, jossa nykyisin Serie D:ssä pelaava S.S.D. Acireale Calcio 1946 pelaa kotiottelunsa. Nykyinen Interin päävalmentaja Walter Mazzarri muuten aloitti valmennusuransa silloin Serie C:ssä pelanneen Acirealen peräsimessä.

Acirealesta siirryin kohti Taorminan kaupunkia. Vinkkinä alueella liikkuville: Taorminaan kannattaa siirtyä bussilla, sillä juna-asema on parisen kilometriä varsinaisen kaupungin ulkopuoella. Itse kuvittelin käveleväni asemalta Taorminaan, mutta nähtyäni minkälaisesta reitistä on kyse, menin suosiolla bussilla. Taormina on äärimmäisen komealla paikalla, Joonianmeren rannalla sijaitseva vanha historiallinen pikkukaupunki. Alunperin kaupunki on rakennettu parinsadan metrin korkeuteen Monte Tauro-vuoren rinteille, mutta ajan kuluessa kaupunki laajentui aina meren rantaan asti. Taormina voidaankin jakaa kahteen osaan, alakaupunkiin ja yläkaupunkiin. Näiden välissä kulkee funikulaarihissit viidentoista minuutin välein.

Taormina on todellisen turistirysän maineessa, mutta tähän aikaan vuodesta tuolla sai oleskella aika rauhassa. Varsinkin yläkaupunki on paikallisten rikkaiden ihmisten suosiossa ja hintataso on hieman tavallista korkeampi. Olin varautunut kuitenkin pahempaan, ehkä hintatason ”alhaisuus” johtui siitä, että turisteja ei ollut liikenteessä kauheasti ja näin ollen tarvetta ylihinnottelulle ei ollut. Maisemat Taorminan yläkaupungista ovat sykähdyttävän kauniit. Taorminakin on vanha kaupunki ja siellä on mm. erittäin komea kreikkalainen amfiteatteri. Taorminasta lähtee myös useita kävelyreittejä, joita on kehuttu. Tarkoituksenani oli kävellä joku reitti läpi, mutta olo oli niin flunssainen, että tämä suunnitelma piti valitettavasti perua.

Keskiviikkona ohjelmassa oli tosiaan kahden Etelä-italialaisen joukkueen, Catanian ja Napolin välienselvittely. Kotijoukkue Catanian kausi on ollut suorastaan katastrofaalinen, viime kaudella tosissaan europaikoista taistellut joukkue on jumittunut vahvasti sarjan hännille. Genoassa floppaamassa käyneen seuralegenda Francesco Lodin paluu Tammikuussa käänsi hetkellisesti joukkueen kurssia, mutta viimeisestä viidestä ottelusta saldona on ollut vain yksi piste ja näin ollen putoamisviivan yläpuolelle on karannut jo kuuteen pisteeseen. Tuon saavuttaminen ei tietysti ole urakka eikä mikään, mutta joukkueen vireessä pitäisi tapahtua radikaali muutos.

Napoli on pelaamassa ihan kelvollista kautta. Sarjassa joukkue on ollut käytännössä koko kauden ajan tukevasti kolmantena heti loistokautta pelaavien Juventuksen ja Roman takana. Kovasti europeleihin tähdännyt Napoli tippui kuitenkin täpärästi UCL:n kuolemanlohkosta ja Eurooppaliigasta tuli noutaja Portoa vastaan puolivälierissä. Vaikka Napoli menikin häviämään kotonaan Fiorentinalle, vaikuttaa vahvasti siltä, että kolmassija on betonoitu ja loppu kauden tavoitteksi joukkue voikin ottaa Coppa Italian voittamisen. Roomassa pelattavassa finaalissa vastaan asettuu juuri sarjassa neläntenä oleva Fiorentina.

Catanian pelaa ottelunsa Angelo Massimo nimisellä yleisurheilustadionilla. Paljon on tämänkin blogin kirjoituksissa tullut kehuttua Italian jalkapallostadioneita, mutta nyt kyseessä on kyllä rehellisesti sanottuna todella huono stadikka. Vuonna 1937 rakennettu stadion on todella huonossa kunnossa, ja ennen kaikkea se ei sovellu jalkapallon seuraamiseen edes vähää alusta. Katsomot koostuvat kahdesta osasta, päätyjen alakatsomot ovat niin loivat ja matalat, että niistä on lähes mahdoton seurata ottelua. Tästä johtuen Napolin tapaan ihmiset änkevät ylätasanteelle, josta sentään ottelun seuraaminen onnistuu. Tällä kertaa stadikalla oli ihan kivasti porukkaa, vieraskannattajien karsinaa lukuunottamatta stadion oli melkoisen täynnä. Catania julkaisi tuossa muutama viikko sitten suunnitelmat oman uuden stadionin rakentamiseen, Angelo Massimon kokeneena tuota ei vi pitää kuin hyvänä päätöksenä.

Olen nähnyt elmäni aikana usemman sata jalkapallo-ottelua, mutta Catania-Napolin ensimmäinen puoliaika on varmasti hämmentävin näkemäni 45-minuuttinen jalkapallostadionilla. Tullessani stadionille ihmettelin Napolin pelaajien saamia aploodeita, aluksi kuvittelin että Catania on täynnä Napolin kannattajia, mutta totuus valkeni kotijoukkueen pelaajien astellessa kentälle. Koko stadion vihelsi ärhäkästi joukkueella ja pelaajat saivat kuulla jos jonkinmoisia solvauksia. Ensimmäisen puoliajan alkaessa koko kotiyleisö vihelsi joka kerta Catanian pelaajan koskiessa palloon. Ilmeisesti epäonnistuneen kauden suurimmaksi syypääksi on nimetty ensi kaudeksi Napoliin siirtyvä Argentiinan maajoukkuemaalivahti Mariano Andujar. Joka kerta kaverin potkaissessa maalipotkua koko katsomo huusi kovaan ääneen homoa ja huoraa. Napolin pitäessä palloa kotiyleisö hurrasi jokaisen onnistuneen syötön jälkeen ja jokaista Napolin maalia juhlittiin kun kotijokkueen voittoa.

Ottelun hämmentävyys ei rajoittunut pelkästään pelin ulkopuolisiin seikkoihin. Catania on aina ollut Napolille valloittamaton linnake, joukkueet ovat kohdanneet Cataniassa 12 kertaa eikä Napoli ole onnistunut voittamaan näistä otteluista yhtäkään. Itseasiassa Napoli on onnistunut tätä ottelua ennen maalinteossa Cataniassa vain neljässä ottelussa, mutta tällä kertaa tämä ei tuottanut joukkueelle ongelmia. Ottelun kuva oli alusta asti selkeä, Catania piti palloa ja Napoli iski vastaan. Napolin vastaiskut olivat todella vaarallisia, vikkeläkinttuinen Insigne oli pistää pallon ensimmäistä kertaa Catanian maaliin jo reilun minuutin pelin jälkeen. Napolilla oli ensimmäisellä puoliajalla ehkä kolme todellista maalipaikkaa, mutta lukemat olivat silti 0-4. Duvan Zapata teki uransa kaksi ensimmäistä liigamaalia todella helppojen merkkausvirheiden jälkeen. Callejon pääsi pistämään pallon tyhjään maaliin Andujarin törmättyä kuudentoista alueen rajalla oman puolustajansa kanssa. Monipuolisuusihme Henrique teki neljännen maalin melkein sivurajalta ihmeellisen volleyn avulla.

Catanialla taasen oli kymmenkunta selkeää maalipaikkaa, mutta kolme ylärimaa lähemmäs maalia ei joukkue päässyt. Varsinkin vikkeläkinttuinen Keko oli jatkuvasti Napolin puolustuksen riesana, mutta jos tyhjästä maalista ei saa vetoa kohti maalia, niin ainakaan tarjoilusta ei saa valittaa. Catanian hyökkääjien viimeistely-yrityksistä paistoi kyllä itseluottamuksen puute ja suoranainen tuska nykytilanteesta. Muutenkin kotijoukkueen vihamielisyys näkyi kyllä pelaajien otteista. Varsinkin maalivahti Andujar oli aivan pihalla tehden muutaman aivan käsittämättömän virheen. Ammattilaisten tietysti pitäisi pystyä pelaamaan olosuhteista välittämättä, mutta pelaajatkin ovat ihmisiä ja tällainen todellinen pannkakkukausi on varmasti todella vaikeasti käsiteltävissä.

Puoliajalla Catanian Curva yritti päästä kentälle, mutta kentän ja katsomon välissä ollut aita ja iso lauma poliiseja esti tämän yrityksen. Tämän jälkeen kaverit päättivät sytyttää katsomon palamaan, en tarkalleen tiedä mitä siellä poltettiin, mutta komealla liekillä tuo ainakin paloi. Puoliajalla käytännössä puolet Curvasta myös poistui katsomosta mikä aiheutti sen, että toisella puoliajalla ei päästy nauttimaan tunnelmasta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Toisella puoliajalla Napoli lopetti pelaamisen käytännössä kokonaan. Catania hallitsi ja pääsi ihan kiitettäville maalipaikoilla ja lopulta onnistui maalinteossa, kun toppari Fabian Monzon ei enää edes teoriassa voinut epäonnistua päästessään sohimaan pallon maaliin lähes maaliviivan paikkeilta. Andujar esiintyi surkeasti, mutta myöskään Pepe Reina oli kaukana vakuuttavasta. Ensimmäisellä puoliajalla meinasi lahjoittaa holtittomalla vastaantulollaan maalin kotijoukkueelle ja toisella puoliajalla pomputteli varsin pahaenteisesti muutaman helpohkon kaukolaukauksen kanssa. Vastapainona tosin sitten muutama todellinen paraatipelastus, varsinkin Lodin kaukolaukauksen poimiminen ylänurkasta oli todellista highlight-kamaa. Catania iski vielä kertaalleen, mutta missään vaiheessa ei näyttänyt todella siltä, että tästä saataisiin aikaan vielä kunnon ottelua. Catanian maalien jälkeen oli mukava seurata ihmisten reaktioita, primitiivisenä reaktiona käytännössä jokainen juhli maalia parin sekunnin ajan, ennen kuin tajusivat ettei tänään saa juhlia ja alkoivat sen jälkeen jälleen viheltää omille.

Napoli tosiaan onnistui vihdoin karistamaan Catanian kirouksen niskastaan vakuuttavalla 4-2 vierasvoitolla. Catania on kyllä tällä hetkellä niin kovassa kriisissä, että on vaikea nähdä joukkueen kampeavan itseään enää kuiville tämän kauden aikana. Kannattajien mitta on selkeästi ylittynyt ja heidän turhautumisensa vaikuttaa taas joukkueen peliesityksiin kentillä. Italiassa kannattajien arvovalta on todella suuri ja Catanian nykytilanne on yksi esimerkki siitä, mitä tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa. Jos olisin seurapomo, koittaisin hieroa jonkinlaista sopua kannattajien ja pelaajien välillä, joukkue vaatii tällä hetkellä kaiken tuen viimeiseen kahdeksaan liigamatsiin. Puotaminen on todennäköistä, mutta otteluita on vielä jäljellä useampi ja pisteitä jaossa riittävä määrä suureen selviytymistarinaan.