Nainen nimeltä Wanda

Milano ja Genova sijaitsevat noin 150 kilometrin päässä toisistaan. Vaikka kaupungit sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan, ei Milanon ja Genovan jalkapalloseuroilla ollut vuoteen 1995 mennessä juuri minkäänlaista vihasuhdetta toistensa kanssa. Vuonna 1995 kaikki muuttui dramaattisesti ja tarkalleen Tammikuun 29. päivänä pelatun Genoa-AC Milan ottelun jälkipyykkejä pestään osittain yhä edelleen.

Moneen kertaan tässäkin blogissa sanottu fakta on se, että Genoa on Italian vanhin jalkapalloseura. Genoan ensimmäinen varsinainen Ultras-kannattajaryhä perustettiin vuonna 1973 ja se kantoi nimeä Fossa dei Grifoni. Genoa on englantilaisten perustama seura ja seura sekä sen kannattajat ovat ylpeitä menneisyydestään. FdG ottikin paljon vaikutteita brittiläisestä kannatuskulttuurista yhdistäen sen perinteiseen italialaiseen tapaan kannustaa. Tifot olivat arkipäivää jo tuolloin ja maine yhtenä maailman parhaimpina tifoilijoina juontaa juurensa useamman kymmenen vuoden taakse. Vuonna 1993 FdG hajosi sisäisiin erimielisyyksiin ja sen raunioille syntyi useampi pienempi Ultras-porukka. Tällöin katsomoon ilmestyi myös ensimmäistä kertaa kuuluisahko You Never Walk Alone-banneri, joka on yhä edelleen koko katsomon levyisenä stadionin pohjoispäädyssä.

Vuonna 1995 Genoa ja Milan kohtasivat toisensa kylmänä Tammikuisena päivänä. Paikalle matkusti myös tuhansia Milanin vieraskannattajaa, joukossa myös jäseniä Milanin pahamaineisesta Barbour Gang-kannattajaporukasta. Ottelun alla kannattajat ottivat yhteen ja lopputuloksena 25-vuotias kotijoukkue Genoan kannattaja Vincenzo Claudio Spagnolo sai surmansa. Itse ottelu oli tarkoitus pelata normaalisti, mutta tieto kuolemasta saavutti Genoan curvan hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppumista. Tämän jälkeen kotijoukkuen Curva aloitti niin suuret mellakat, että ottelu jouduttiin turvallisuussyistä keskeyttämään. Genoan poliisi hälytti kaupungille yli tuhat ylimääräistä mellakkapoliisia, mutta mellakat jatkuivat koko yön ja useampi poliisi ja kummankin joukkueen kannattaja loukkaantui.

Murhaajaksi paljastui tutkimusten perusteella 18-vuotias milanolaisnuorukainen nimeltään Simone Barbaglia. Barbaglia oli matkustanut ottelupaikkakunnalle Barbour Gang-kannattajaporukkansa kanssa. Kyseessä on brittiläistyylinen kasuaalivaatteisiin pukeutuva porukka, joka ei tunnusta millään tapaa Milanin joukkueen värejä. 16 vuoden murhatuomion saanut Barbaglia vetosi oikeudessa vahinkoon ja siihen, ettei hänen tarkoituksenaan ollut vahingoittaa ketään. Hänen mukaansa Spagnolo kaatui hänen puukkoaan kohti, mutta oikeudessa tämä selitys ei mennyt läpi. Tuomarit vetosivat siihen, että Barbaglia oli tullut Milanosta saakka 11 senttisen terän omaavan miekan kanssa ja uhri Spagnolo oli puukotushetkellä aseeton.

Tapahtuman jälkeen Serie A päätti perua seuraavan viikon ottelut ja kaikki Italian suurimmat ultas-porukat kokoontuivat yhteen sopiakseen pelisääntöjä vastaavien tapausten välttämiseksi. Kyseessä oli ensimmäinen jalkapalloon liittyvä kuolemantapaus lähes kymmeneen vuoteen ja samalla Italiaan tuli voimaan uusi väkivallattomiin stadioneihin pyrkivä lakiuudistus, jolla pyrittiin myös kaventamaan kannattajaporukoiden vaikutusvaltaa. Genoa kunnioitti kannattajansa muistoa rakentamalla hänen patsaansa stadionin välittömään läheisyyteen. Genoa on myös pelannut tapahtumahetkestä lähtien lähes vuosittain Trofeo Spagnolo-nimistä harjoitusturnausta puukotuksen uhrin muiston kunniaksi.

Genoa ja Milan kohtasivat toisensa seuraavaksi vasta vuonna 2007. Tuolloin paikalliset poliisipääliköt päättivät, ettei Milanin kannattajia päästetä turvallisuussyistä sisään stadionille. Genoan ja Milanin seurapomot vastustivat päätöstä, mutta se jäi voimaan. Itse tapahtumasta on jo lähes 20-vuotta aikaa, mutta Genoan kannattajat eivät ole unohtaneet kyseistä väkivaltaista tekoa. Useamman kannattajan kanssa puhuneena heille Genoan ja Milanin kohtaaminen on mahdollisesti kauden suurin yksittäinen ottelu, jopa suurempi kun derby paikallisvastustaja Sampdoriaa vastaan. Ottelun suurutta kuvaa myös se, että Genoan curva oli valmistanut otteluun näyttävän tifon. Koko pääty täyttyi mosaikkilapuista ja samaan aikaan Curvan ampui raketteja noin kymmenen minuutin ajan ilmaan. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen Genoan päädyn ”ilotulitustifo”, ja tätä itselleni uutta tifomuotoa voidaan hyvällä syyllä nimittää äärimmäisen näyttäväksi, varsinkin pimenevässä kevätillassa.

Itse ottelu siirrettiin pelattavaksi maanantai-iltana. Tämä ei vaikuttanut suuresti yleisömäärään, mutta valitettavasti paikalle oli saapunut kohtalaisen pieni porukka vieraskannattajia. Ottelun suuruus näkyi ainakin poliisien preesensissä, edes Derby Della Lanternan aikaan Genoan kaduilla ei näkynyt vastaavaa määrää poliiseja kuin tämän ottelun alla. Milanin vieraskannattajat saapuivat stadionille noin kymmenen poliisipakettiauton saattueessa, jotta yhteenotoilta vältyttäisiin.

Itse ottelu oli tunnelmaltaan loistava, mutta pelillisiä hienouksia se ei tarjonnut. Vierasjoukkue Milan on Seedorfin aikana noussut alkuvaikeuksien jälkeen tuloksellisesti erinomaiseen vireeseen ja nappasi Genoasta kolmannen peräkkäisen liigavoittonsa. Ansaituksi voittoa ei voi nimittää, sillä ottelun tilastot olivat aikamoista Genoan dominointia. Kulmapotkut menivät kotijoukkueelle 8-1 ja vedot 15-3, mutta niin vaan Milan onnistui nappaamaan 2-1 vierasvoiton. Kotijoukkue aloitti vahvasti ja oli ottelun ensimmäisellä puoliajalla selkeästi hallitsevampi osapuoli. 20.minuutin kohdalla Adel Taarabt sai pallon puoleen kenttään, haastoi vahvasti puolustajia ja laukoi komealla kaukolaukauksella Milanin johtoon. Genoa painoi lujasti päälle ja kertaalleen pallo kävikin Abbiatin maalissa, mutta valitettavasti kyseessä oli paitsio.

Toiselle puoliajalle Milan paransi selkeästi peliään ja joukkue siirtyikin kymmenen minuutin pelin jälkeen 0-2 johtoon Keisuke Hondan uran ensimmäisellä Serie A-maalilla. Maali oli kyllä kokonaisvaltaisesti Genoan puolustuksen moka ja varsinkin lopulta omaan maaliin liukunut ex-Giallorossi Burdisso vaikutti tilanteessa äärimmäisen hitaalta ja vanhalta kaverilta. Genoa ei maalista kuitenkaan lannistunut vaan painoi kahta kauheammalla raivolla hyökkäyksiä kohti Milanin kenttäpäätyä. Vanha herra Abbiatti sai venyä useampaan loistotorjuntaan. Genoan painaessa päälle tunnelma oli yksi parhaista kokemistani Italiassa, yleisö eli vahvasti mukana ja pelaajat yrittivät jatkuvasti parhaansa. Kavennusmaali nähtiinkin lopulta 75. minuutin kohdalla, kun Marco Motta painoi komean volleyn kulmapotkun jälkitilanteesta ohi Abbiattin. Mitään varsinaista kiriä Genoa ei parista kulmapotkusta huolimatta saanut aikaan, ja kotiyleisön pettymykseksi tuomarin päätösvihellyksen jälkeen pisteet matkasivat Seedorfin mukana Milanoon.

Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli kaupunkien toisten joukkueiden kohtaaminen. Uskoakseni Sampdorian ja Interin välillä ei normaalissa tilanteessa ole juurikaan vastakkainasettelua, mutta tällä kertaa lähtökohdat ennen ottelua olivat todella kiihkeät. Taustalla ei ole niinkään jalkapalloon liittyviä asioita, vaan nainen nimeltä Wanda ja todellinen argentiinalainen saippuaooppera.

Vuonna 1993 syntynyt Mauro Icardi siirtyi toissa kaudeksi pelaamaan Sampdoriaan. Peliaika jäi vähäksi ja kausi menikin hyvin pitkälti uuteen maahan ja kulttuuriin totutellessa. Sampdoriassa pelasi kanssa-argentiino Maxi Lopez, jota Icardi on kutsunut isähahmokseen ja suureksi idolikseen. Sampdoria-kannattajien suursuosikki Lopez otti Icardin hellään huomaansa ja piti huolta, että kaverin elämä uudessa maassa olisi mahdollisimman helppoa. Lopez oli lainalla Sampdoriassa Cataniasta ja siirtyi viime kauden jälkeen takaisin sislialaisseuraan. Lopez lähti kuitenkin lomalle yhdessä vaimonsa ja hyvän ystävänsä Icardin kanssa. Lomalla tapahtui jotain, sillä pian sen jälkeen Lopez ja argentinalainen malli ja mediapersoona Wanda Nara päättivät hakea avioeroa. Muutaman kuukauden päästä täksi kaudeksi Inter Milaniin siirtynyt Icardi hehkutti twitterissä suurta rakkauttaan Wandaa kohtaan ja kertoi heidän muuttaneen asumaan yhteen. Lopez halusi asua lähempänä omia lapsiaan ja siirtyi tästä syystä uudella lainasopimuksella täksi kaudeksi Sampdoriaan.

Muutama viikko ennen Sampdorian ja Interin kohtaamista Icardi sanoi twitterissä menneensä kihloihin Wandan kanssa. Hän julkaisi myös kuvan vasemmasta nimettömästään, johon hän oli tatuoinut uuden kihlattunsa nimen. Maxi Lopez on pysynyt asiasta kohtalaisen hiljaa medioissa. Icardi kuitenkin alkoi lisäilemään twitteriin kuvia itsestään ja Maxi Lopezin lapsista, jotka asuvat äitinsä Wandan luona. Tämä oli viimeinen niitti Lopezille, joka pyysi julkisesti Icardia ja Wandaa jättämään hänen lapsensa tämän koko sotkun ulkopuolelle.

Näin ollen lähtökohdat kahden Pohjois-Italialaisen seuran kohtaamiseen olivat mitä mielenkiintoisimmat. Maxi Lopez on kohtalaisen keskinkertaisista otteistaan huolimatta yksi tämän hetken suurimmista kannattajien suosikeista. Hänen kulttiasemaansa ei ainakaan heikentänyt hänen tekemä voittomaalinsa kauden toisessa Derby Della Lanternassa. Mauro Icardi oli myös erittäin suosittu pelaaja kannattajien kesken viime kaudella, mutta maine ja kunnia ovat nopeasti katoavaa. Olen nähnyt lukemattomia jalkapallo-otteluita, mutta vielä koskaan en ole todistanut samanlaista kollektiivista koko katsomon vihaa yhtä tiettyä henkilöä kohtaan kun viime sunnuntaina. Aivan alusta lähtien Sampdorian kannattajat tekivät selväksi kumman pelaajan puolella ovat tässä täysin käsittämättömiä mittasuhteita saaneessa draamassa. Koko stadion lauloi useita Icardia ja Wandaa pilkkaavia lauluja, mutta muisti myös chäntätä Lopezille omistettua laulua useampaan otteeseen. Ennen ottelun alkua Lopez kieltäytyi kättelemästä Icardia ja ei edes katsonut häneen päin joukkueiden astellessa kentälle.

Jotta käsikirjoitus olisi täydellinen, vei Mauro Icardo vierasjoukkueen 1-0 johtoon 13 peliminuutin jälkeen. Luonnollisesti maali tehtiin Sampdorian Curvan eteen ja Icardi osoitti mulkkuuttaan tuulettelemalla provosoivasti kannattajia kohti. Tuomari palkitsi Icardin tästä keltaisella kortilla. Samaan aikaan Sampdorian vaihtopenkillä ollut Andrea Costa pyrki pääsemään käsiksi Icardiin, mutta hänen joukkuetoverinsa saivat estettyä hänen ryntäyksensä kohti päivän juudasta. Costa sai kuitenkin tempauksestaan keltaisen kortin ja kunnon torikokous oli valmis. Ottelun ensimmäinen puoliaika oli kokonaisuudessaan varmaan parasta näkemääni jalkapalloa koskaan. Ottelun 18. minuutilla draaman kaari oli lähellä toteutumista, kun vierasjoukkueen maajoukkuetoppari Ranocchia kaatoi kömpelön näköisesti kotijoukkueen Sorianon. Vastoin ennalta sovittuja kuvioita, Lopez vaati saada vetää kyseisen pilkun. Paineet olivat varmasti kovat ja loistopelin Interin maalilla pelannut Handanovič torjuikin kohtalaisen heppoisen pilkun oikeasta alakulmasta.

Ottelun 20. minuutilla kotijoukkueen Eder murtautui kohti Interin boksia ja kaatui maahan erittäin teatraalisen näköisesti. Tuomari nosti Ederille keltaisen kortin filmaamisesta, jonka jälkeen Walter Samuel kävi vähän tönimässä varoituksen saanutta brassia. Tästä seurasi rehelliset myllyt ja kunnon torikokous, jonka jälkeen Samuelille ja Ederille nostettiin keltaiset kortit mieheen. Eder oli siis saanut toisen kortin tilannetta edeltävästä filmauksestaan, joten kaveri joutui jättämään punaisen kortin myötä kentän jo ennen ensimmäisen puoliajan puolta väliä. Vierasjoukkue Interin miesylivoima ei varsinaisesti näkynyt kentällä, sillä Sampdoria oli huomattavasti parempi joukkue. Handanovič esitti puolen tusinaa aivan huikeaa torjuntaa, päälimmäisenä mieleen jäivät venytys Lopezin alakulmaa kohti suuntautuneeseen vetoon sekä täydellisyyttä hipova torjunta Sorianon vapaapotkuun maalin oikeasta ylänurkasta.

Toisella puoliajalla Inter otti pelin haltuunsa ja Sampdoria keskittyi räiskimään pitkää palloa yksinäisenä piikkinä pelanneelle Lopezille. Peli oli kuitenkin kohtalaisen tasainen, sillä kumpikaan joukkue ei päässyt varsinaisesti vaarallisille maalipaikoille. Lopulta tunnin pelin jälkeen kotijoukkueen synkkä viisiminuuttinen ratkaisi tämän ottelun lopullisesti. Ensin vanha sotaratsu Walter Samuel puski Interin toisen maalin kulmasta ja lähes seuraavasta hyökkäyksestä loistopelin pelannut Rodrigo Palacio syötti Icardin tyhjän maalin eteen ja Argo iski ottelun toisen maalinsa. Ottelun loppu oli varsinaista höntsäilyä, joskin Palacio kävi tekemässä kauden 15. maalinsa kotijoukkueen puolustuksen ystävällisesti avustaessa katsomalla miehen juoksua vierestä.

Icardi tuli kohtalaisen kiihkeän vihellyskonsertin saattelemana vaihtoon ja ottelun loputtua koko stadion lauloi miestä pilkkaavia lauluja. Icardi on kyllä vetänyt pr-mielessä tämän casen aivan päin mäntyä, sillä ottelun jälkeisenä päivänä hän postasi twitteriin kuvia itsestään ja Lopezin lapsista Icardin pelipaidassa. Onkin helppo veikata, ettei draaman loppua ole vielä nähty. Italolehdet kyllä ottavat näistä tilanteista ilon irto koko rahan edestä ja Icardi vaikuttaa sen verran typerältä tapaukselta, että uskaltaisin väittää parhaiden palojen olevan vielä näkemättä.