Poggibonsi

Poggibonsi

Pienen tutkiskelun jälkeen huomasin, että noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Sienasta pelataan Italian neljänneksi korkeimman sarjatason, Lega Pro 2:n alemman keskikastin ottelu Poggibonsin ja sarjajumbo Arzanesen välillä. Kuten sanottua, jalkapallo on parasta paikanpäällä, joten nopean mietinnän jälkeen päätin lähteä heti aamusta kohti Poggibonsin pikkukaupunkia. Pikaisen googlettelun perusteella totesin, että kyseessä ei ole mikään varsinainen pikkukaupunki, sillä Poggibonsissa on asukkaita hieman yli 30 tuhatta. Kotijoukkue Unione Sportiva Poggibonsi on perinteinen, vuonna 1925 perustettu jalkapalloseura, joka ei parhaimmillaankaan ole pelannut neljättä sarjatasoa korkeammalla. Tänä vuonna 90-vuotisjuhliaan viettävä vastustaja Arzanese nousi täksi kaudeksi kyseiselle sarjatasolle voittamalla viime vuoden Serie D:n lohkonsa. Pikaisen googlettelun perusteella kumpainenkin joukkue on kärsinyt tällä kaudella kovasti maalinteko-ongelmista, joten lähtökohtaisesti en odottanut mitään suurta hyökkäyspelin riemuvoittoa.

Matkustaminen Toskanan sisällä on tehty äärimmäisen helpoksi. Toskanan sisäinen junaverkosto on erittäin toimiva ja ennenkaikkea halpa tapa päästä läänin sisällä paikasta A paikkaan B. Sienan ja Firenzen välisestä junamatkasta joutuu pahimmillaankin pulittamaan kahdeksan euroa ja tämä reilun kolmenkymmenen kilometrin matka taittui kolmen euron hinnalla. Junia liikkuu todella usein, sunnuntaisinkin vähintään puolen tunnin välein. Koska kyseessä on paikallisjunat, ei varsinaisia paikkalippuja ole tarjolla. Junat olivat pieniä ja konduktöörejä ei näkynyt, joten uskaliaimmat voivat kokeilla onneaan matkustamalla ilman lippua.

Poggibonsi kostautui varsin sympaattiseksi pieneksi italialaiseksi kaupungiksi. Sen keskeisimpänä paikkana voidaan pitää kohtalaisen komeaa 1200-luvun loppupuolella rakennettua Pretorion palatsia, jonka ympärille kaupungin keskusta sijoittuu. Italialaiseen tapaan kaupungissa on useampi ulkoisesti varsin näyttävä kirkko, johon ihmiset näin sunnuntain kunniaksi kokoontuivat. Hyviä ja erittäin edullisia kahviloita oli joka puolella ja päivän aikana tulikin nautittua kupponen jos toinenkin perinteisillä toskanalaisilla herkuilla höystettynä. Ilma oli suorastaan loistava, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi parhaimmillaan yli 20 asteeseen.

Poggibonsi pelaa ottelunsa Stefano Lotti nimisellä stadionilla noin kilometrin päässä kaupungin keskustassa. Sen kapaisteetti vaihtelee eri lähteistä riippuen 2500-3500 välillä. Kyseinen stadion edustaa näkökulmasta riippuen italialaista stadionarkkitehtuuria parhaimmillaan tai pahimmillaan. Mitään hienouksia vanha betonihelvetti ei todellakana tarjonnut, mutta stadion ajaa hienosti asiansa. Esimerkiksi mitään varsinaisia myyntikojuja ei ollut, mutta stadionalueelle oli tuotu jonkunnäköinen hevosvaunu, josta paikalliset myyjät myivät erilaisia ruoka- ja juomatuotteita. Lippujen hinnat eivät eronneet hirveästi ylempien sarjojen vastaavista, numeroimaton paikka aurinkokatsomoon maksoi kymmenen euroa, katettuun pääkatsomoon pääsi 25 eurolla. Tekemieni laskujen mukaan pääkatsomoon oli ostanut lippunsa noin 25 ihmistä, lähes jokainen katsoja siis oli kattamattomassa aurinkokatsomossa nauttimassa auringosta ja oman kaupunkinsa ylpeyden jalkapallojoukkueen edesottamuksista.

Itse ottelu kostautui todelliseksi sunnuntaipäivän hulinamatsiksi. Kuiva ja erittäin epätasainen kenttä ei mahdollistanut mitään Antti Muurisen seksijalkapalloa ja kumpikin joukkue harrastikin pääosin varsin perinteistä persroiskintaa isokokoisille kärjilleen. Kotijoukkue hallitsi suvereenisti ensimmäistä puoliaikaa luoden kymmenkunta hyvää maalipaikkaa. Pelkästään ensimmäisen 20 minuutin aikana kotijoukkueen pelaaja oli valehtelematta viidesti nokikkain maalivahdin kanssa, mutta viimeistely oli kiltisti sanottuna varsin keskinkertaista. Stadionilla ei ollut kelloa tai näyttöä, joten peliajan arvioiminen oli suhteellisen haastavaa. Kuitenkin noin puolentunnin pelin jälkeen kotijoukkueen erehdyttävästi Georgios Samarakselta näyttänyt varsin teatraalisesti esiintynyt perinteinen iso, mutta kankea hyökkääjä kaatui kohtalaisen koomisen näköisesti boksissa ja jostain syystä tuomari päätti viheltää tilanteesta rangaistuspotkun. Pienen torikokouksen jälkeen pallo vietiin etäisesti nurmelta näyttäneelle kohdalle, josta kotijoukkueen kapteeni ja kymppipaita Manuel Pera lähti vetämään rangaistuspotkua. Maalivahti torjui ensimmäisen yrityksen ylähirteen, josta Pera kävi tuikkaamassa pallon maaliin. Tätä seurasi villit tuuletukset, mutta jostainsyystä tuomari päätti hylätä maalin ja uusia rangaistuspotkun. Pienten neuvotteluiden jälkeen Pera asteli vetämään uutta pilkkua, jonka hän pisti varmasti oikeaan alanurkkaan. Tämän jälkeen kotijoukkue otti vielä entistä selvemmin hallinan itselleen. Pelin taso oli suoraan sanottuna hirvittävää kuraa, mutta jollain ihmeen kaupalla kumpikin joukkue pääsi jatkuvalla syötöllä erinomaisille maalipaikoille. Lopulta juuri ennen puoliaikaa kotijoukkueen isokokoinen toppari kävi tuikkaamassa pallon maaliin Peran antamasta kulmapotkusta.

Toiselle puoliajalle mentiin siis kotijoukkueen 2-0 lukemissa. Vierasjoukkue teki puoliajalla yhden pelaajavaihdon, mutta epäonnisesti juuri kentälle tullut pelaaja sai kotijoukkueen laitapakin vedon suoraan nenäänsä ja joutui tulemaan viiden minuutin jälkeen vertavuotavana takaisin vaihtopenkille. Toinen puoliaika oli huomattavasti ensimmäistä kovaotteisempi, kumpikin joukkue jakoi varsin railakkaita taklauksia ja peli karkasi pahasti tuomarin handusta. Noin tunnin pelin jälkeen kotijoukkueen toisen maalin tehnyt toppari Lorenzo Checchi kaatoi vierasjoukkueen vikkelän kärkimiehen ja pallo vietiin jälleen kerran pilkulle. Vierasjoukkueen kapteeni ja pisti pallon varmasti häkkiin ja peli ikäänkuin alkoi uudestaan. Jo tässä vaiheessa kotijoukkueen otteista näki, että johtoasema ei tule pitämään ottelun loppuun asti. Helpot syötöt alkoivat olla vielä entistä vaikeampia ja pelaajat keskittyivät lähinnä soittamaan suutaan toisilleen. 73. minuutilla vierasjoukkue tuli tasoihin nuoren topparin tehtyä ilmeisesti uransa ensimmäisen maalin miesten tasolla. Minuutti tästä kotijoukkueen kymppipaita Pera lensi suoralla punaisella ulos potkaistuaan vastustajan topparia pelitilanteen ulkopuolella suoraan kiveksillä. Loppumatsi muistuttikin lähinnä painiottelua, mutta lisäajan viime hetkillä vierasjoukkueen Capitano pisti komean saksipotkun ylähirteen. Lopputulos siis 2-2, mikä tuntui mielyttävän erityisesti vierasjoukkueen pelaajia ja valmentajia. Kotijoukkueen tuulipukujuntiksi kostautunut päävalmentaja sen sijaan jutusteli noin 15 minuuttia mukavia tuomarien kanssa kunnes paikalliset järjästyksenvalvojat tulivat viemään kaverin rauhoittumaan pukukopin puolelle.

Itse ottelu ei siis tasoltaan ollut mikään klassikko, mutta peli oli todella viihdyttävä. En pidä sarjojen välisistä tasovertailuista, mutta tämän ottelun perusteella Lega Pro 2 sijoittuu Suomen mittakaavalla jonnekkin Ykkösen ja Kakkosen välimaastoon. Mikään ultimaalinen totuus tämä ei tietysti ole, sillä kyseessä oli kaksi tälle sarjatasolle huonoa joukkuetta. Ihmisiä katsomossa oli oman arvioni mukaan noin tuhat, pääkatsomo oli tosiaan muutamaa hullua lukuunottamatta täysin tyhjä, mutta aurinkokatsomo oli lähestulkoon täynnä. Keskimääräinen katsoja oli kohtalaisen vanha, vieressä istunut herrasmies sanoi, että on käynyt katsomassa viimeisen 55 vuoden aikana joukkueen jokaisen kotipelin. Tämä olikin pieni realitycheck itselleni, sillä olen pitänyt itseäni jonkinmoisena Italian jalkapallon asiantuntijana. Täytyy sanoa, että veti miehen hiljaiseksi, kun paikallinen pappa kertoi tarinaa menneiden 50 vuoden ajalta. Tarjosi muuten kahvit puoliajalla ja käski tulla tervehtimään kun seuraavan kerran eksin Poggibonson kotipeliin. Valitettavasti kyseinen herrasmies taitaa seurata joukkueen peliä vehreimmillä stadioneilla ennen kuin itse eksyn uudestaan kyseiselle stadionille.

Italialaiseen tyyliin Poggibonsolla on myös oma Ultras kannattajaosastonsa. Old Lions nimeä kantava järjestö on perustettu jo vuonna 1978. Kyseinen poppoo piti sisällään ehkä sellaiset 50-100 ääneenkannattajaa, jotka pitivät kieltämättä ihan hyvää mekkalaa koko ottelun ajan. Akustiikaltaan Poggibonson stadion on vähintäänkin haastava, sillä se on joka puolelta avoin ja ääni pääsee pahasti karkaamaan. Pariin otteeseen koko stadion innostui kannustamaan omiaan, joskin pääasiallisesti ihmiset tuntuivat suhtautuvan tähän kauteen ja joukkueen nykyvireeseen varsin kriittisesti.