Forza Firenze

Nyt kun olen päässyt onnellisesti ensimmäiseen varsinaiseen kohdemajapaikkaani, on hyvä aika rustata pientä raporttia parin päivän reissustani Firenzeen. Jalkapalloa tuonne luonnollisesti mentiin katsomaan, mutta kahden päivän aikana ehti hienosti tutustua myös Firenzen kuuluisaan vanhaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin.

Matka alkoi klo 6.30 Turun lentokentältä lennolla Roomaan. AirBaltic pukkasi joulun aikaan miellyttäviä tarjoushintoja ja Riian kautta lentäminen kustansi vaivaiset 80 euroa. Balticin ongelmana ovat yleensä käsittämättömät vaihtoajat, mutta tällä kertaa vaihtoaikaa oli vain tunti, joten Latviassa ei juuri yhden oluen nauttimisen lisäksi muuta ehtinyt tehdä. Koska lähtöni oli niin aikaisin, olin Roomassa jo hieman ennen kahtatoista. Välittömästi laukut saatuani suuntasin kohti Terminin asemaa. Roomassa osataan rahastaa turisteilta kaikki ylimääräinen pois, puolen tunnin junamatkakin maksoi nimittäin kohtalaisen suolaiset 14 euroa. Roomassa avuliaan paikallisen avustuksella nappasin puolen tunnin päästä lähtevään Firenzen junaan liput, mutta tein yhden ratkaisevan virheen. En tajunnut varata itselleni paikkalippua, ja tästä typeryydestä kärsin sitten seisomalla junan käytävällä, sillä junan kakkosluokka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Avulias paikallinen ei kostautunutkaan ystävälliseksi, sillä kaveri vaati muutaman euron palkkiota parista lippukoneen näpäytyksestä.

Saavuin Firensen juna-asemalle noin kolmen aikaan iltapäivästä. Koska väsy oli kova, nappasin ensimmäisen taksin ja suuntasin kohti varaamaani hostellia. Tällä kertaa suurimpana kriteerinä oli hinta, ja hostel 7 Santi voitti tarjouskilpailun 13 euron hinnallaan. Jalkapallomatkustamisen kannalta kyseinen hostelli on mainio paikka, sillä Fiorentinan stadion on 50 metrin päästä hotellista. Keskustaankaan ei ole liiemmitin matkaa, bussilla noin 10 minuuttia ja kävellenkin sinne pääsee alle puolessa tunnissa. Firenze on varsin sokkeloinen paikka, ja ilman karttaa ei kannata lähteä kävelemään paikasta a paikkaan b, kuten allekirjoittanut päätti tehdä. Siinä vaiheessa kun talot muuttuivat lampaiden ja lehmien laidunalueeksi totesin, että pieleen meni. Onneksi jostain paikalle pöllähti taksi, jolla pääsin keskustaan. Keskustasta omalle hotlalleni taksimatka maksoi 10 euroa, nyt olin niin keskellä korpea, että hinta kohosi lähes kahteenkymmeneen euroon. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja päätin palkita itseni oluella seikkailusta.

Firenze on äärimmäisen suosittu turistikaupunki ja sen kyllä huomaa keskusta-alueella liikkuessa. Näin ilman suurempia suunnitelmia en kokenut päässeeni tutustumaan Firenzen sisimpään olemukseen ja keskityinkin kävelemään ympäriinsä varsin laajassa vanhassa kaupungissa. Arkkitehtuuri vaikutti kauniilta näin asiaan perehtymättömänkin silmin ja välillä tuntui siltä, että jokaisesta pikkukadusta erkani toinen vähintään yhtä hienolle paikalle vievä pikkukatu. Vanhan kaupungin alueella ei kannata ruokailla tai kahvitella, sillä hinnat ovat vähintään kaksinkertaiset esim. oman hostellini alueen hintoihin verrattuna. Tein myös kardinaalivirheen menemällä oluelle paikalliseen Hard Rock Cafeehen. Hanasta tarjoiltu Nastro Azzurro oli kieltämättä makuelämys, mutta yhtä kallista tuoppia en ole eläessäni juonut.

Sunnuntaina koitti sitten viikonlopun ykkösprioriteetti, eli Fiorentinan ja Livornon välinen jalkapallo-ottelu. En ollut etukäteen lainkaan tietoinen siitä, että kyseessä on Toscanan paikallisottelu, ja olikin varsin positiivinen yllätys, kun paikalliset urheilulehdet hehkuttivat otsikoissaan paikallisottelun tuomaa kiimaa. Livorno on Italian koilisrannikolla sijaitseva satamakaupunki noin sadan kilometrin päässä Firenzestä. Minua viisaammat ihmiset kertoivat, että Toscanan paikallisottelut ovat tunnelmaltaan varsin kiihkeitä, sillä kaupunkien välinen historia erilaisine konflikteineen ulottuu aina keskiajalle asti.

Ottelulippujen hankinta oli varsin yksinkertainen prosessi. Fiorentinan kotisivuilta pääsee linkin kautta Violan nettikauppaan, josta parin napinpainalluksen jälkeen liput lähetetään tulostettavaksi antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Italiassa jalkapallopelien liput ovat naurettavan halpoja, itse pulitin Fiorentinan tuulari-Curvan lipuista vaivaiset 10 euroa, joten rahasta ei jalkapallon katselu täällä jää kiinni. Valitsemani katsomonosa oli oikeastaan ainoa osa stadionista, joka ei ollut loppuunmyyty, joten paikat sain valita haluamastani paikasta. Päätin sijoittua strategisesti vieraskannattajien välittömään läheisyyteen, ja tämä oli tunnelman puolesta erinomainen päätös. Livornon ultrakannattajat ovat tulleet tunnetuksi äärivasemmistolaisuudestaan ja tästä he saivat kuulla Firenzen kannattajilta koko ottelun ajan. Livornon kannattajilla on ollut männävuosina rajuja yhteenottoina oikeistolaiskannattajien, kuten Hellas Veronan ja Lazion kanssa. Lazio-legenda Paolo Di Canio teki kuuluisan fasistitervehdyksensä nimenomaan Lazion ja Livornon välisessä ottelussa ja tästäkin Firenzen kannattajat jaksoivat muistuttaa livornolaisia.

Itse ottelua kuvailisin sanalla kiihkeä. Tasonsa puolesta ottelu ei noussut varsinaiseksi klassikoksi, vaikka kummallakin joukkueella oli useampia erinomaisia maalipaikkoja. Firenzen paperilla varsin seksikäs keskikentän kolmikko Aquilani-Pizarro-Borja Valero tekivät useita erittäin vaarallisia pallonmenetyksiä, joista Livornoa parempi joukkue olisi rankaissut auttamatta maaleilla. Viola piti palloa ja hallitsi peliä, mutta varsinaisille maalipaikoille joukkue ei päässyt. Livorno pakotti Violan pelaamaan laitojen kautta, ja suurin osa Fiorentinan hyökkäyksistä päättyikin keskitykseen boksiin. Giuseppe Rossi ei ole kuitenkaan oikea mies painimaan vastustajan toppareita vastaan ja näin ollen Viola ei pystynyt luomaan juurikaan todellisia maalipaikkoja ensimmäisellä puoliajalla.

Toiselle puoliajalle Vincenzo Montella oli saanut joukkueensa psyykattua parempaan vireeseen ja Viola vyöryi päälle luoden useamman hyvän maalipaikan. Livornolle avautui myös pari loistavaa maalintekopaikkaa ja kertaalleen pallo kävikin ylärimassa. Paljon kritiikkiä saanut Violan maalivahti Neto piti joukkuetta pystyssä parilla paraatipelastuksella ja kertaalleen Manchester Citystä Fiorentinaan siirtynyt toppari Savic siivosi pallon väljemmille vesille omalta maaliviivalta. Lopulta Violan painostus tuotti tulosta Gonzalo Rodriguezin puskettua pallon maaliin Borja Valeron antamasta kulmapotkusta. Ottelun mieleenjäänein tilanne nähtiin muutama minutti maalin jälkeen, kun ex-Napoli pelaaja Rinaudo ajeli loistavaa kautta pelaneen Giuseppe Rossin jaloille keskialueella. Rossin kahteen kertaan operoitu oikea polvi vääntyi ikävän näköisesti ja maajoukkueeseen takaisin noussut hyökkääjä nilkutti itkuaan pidellen suoraan pukukoppitiloihin. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut vakava polvivamma, sillä uusimman tiedon mukaan Rossi on poissa kehistä vain kuuden viikon ajan.

Ottelu oli tunnelman puolesta erinomainen, Violan Curva oli kovassa iskussa ja Suomen poliisin mukaan ottelussa nähtiin tuhansia puukkoja Violan kannattajien soihdutellessa voittomaalin jälkeen. Livornosta oli saapunut noin 200 päinen vieraskannattajajoukko, joka piti ihan hyvää meteliä ottelun ajan. Ilmoitettu yleisömäärä oli reippaat 30000, jota on kyllä hieman vaikea uskoa. Joko Violan stadikan kapasiteetti ei ole lukemani 47000 tai sitten paikalla oli reippaasti tuota enemmän populaa, sillä oman katsomo-osani lisäksi stadionilla ei ollut liiemmin vapaita paikkoja. Firenze on kyllä sympaattinen kaupunki ja Fiorentina hieno jalkapallojoukkue, joten voin hyvällä sydämellä suositella Firenzessä vierailua. Kuten sanottua, liput otteluun ovat puoli-ilmaisia ja taso ja tunnelma ovat hyvällä tasolla.